Kaatumatauti eli epilepsia

Tyypillisessä epilepsiakohtauksessa koira makaa kyljellään, jalat kramppaavat ja sätkivät, pää jännittyy takaviistoon, kasvo ja purulihakset nykivät ikään kuin koira irvistelisi, suusta voi tulla kuolaa ja vaahtoa ja koira voi virtsata ja ulostaa alleen. Dramaattiset oireet kestävät yleensä 1-2 minuuttia ja kohtauksen jälkeen koira on usein pitkään väsynyt ja poissaoleva. Myös kissoilla on epilepsiaa, mutta kissoilla se on harvinaisempaa kuin koirilla.

Epilepsia puhkeaa yleensä nuorena aikuisena. Ensimmäisen lyhyen kohtauksen jälkeen ei yleensä vielä aloiteta lääkitystä, sillä kohtaus voi jäädä ainoaksi koiran tai kissan elämässä. Jos kohtaus uusii 1-2 kuukauden sisällä tai kohtaus on raju ja pitkäkestoinen, on syytä aloittaa lääkitys. Ennen lääkityksen aloittamista pyritään selvittämään verinäytetutkimusten avulla muut mahdolliset syyt kohtauksille. Epilepsiakohtaus johtuu häiriöstä aivojen hermosolujen toiminnassa (ionikanavien poikkeavuus, aktivaatio ilman riittävää inhibitiota). Vastaavantyyppiset kohtaukset voivat johtua myös liian alhaisesta veren sokerista (hypoglykemia) insulinoomakasvaimen tai insuliinin yliannostuksen seurauksena, liian alhaisesta veren kalsiumista (hypokalsemia) lisäkilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena, maksan verisuonituksen synnynnäisestä epämuodostumasta (portocavaalishuntti eli “maksashuntti”) ja tämän sairauden seurauksena elimistöön kertyvistä myrkkyaineista. Jokin ulkopuolinen myrkkyaine tai lääkeainemyrkytys voi myös teoriassa olla kohtauksen taustalla. Aiemmin saadut
tai akuutit kallon traumat ja aivokasvaimet voivat myös oireilla epilepsian tyyppisinä kohtauksina.

Jos mitään elimellistä syytä kohtauksille ei todeta (kuten yleensä käy), aloitetaan fenobarbitaalilääkitys yleensä annoksella 2-3 mg/kg kaksi kertaa päivässä. Lääkityksen alussa potilas voi olla väsynyt ja juoda runsaammin parin viikon ajan. Usein kohtaukset jäävät kokonaan pois, mutta lääkitys on siitä huolimatta elinikäinen. Toisinaan saavutetaan vain kohtausten tiheyden harveneminen ja kohtauksen rajuuden lieventyminen. Jos lääkityksen teho ei ole toivottu, voidaan fenobarbitaalipitoisuus (terapeuttinen pitoisuus) määrittää verinäytteestä ja tarvittaessa lisätä annosta. Joskus fenobarbitaalilääkitykseen pitää yhdistää kaliumbromidi oireiden kuriin saamiseksi. Pääsääntöisesti epilepsia pysyy hyvin hallinnassa fenobarbitaalipillereillä ja koira tai kissa voi elää normaalin elämän.

Yleistyneen epilepsian lisäksi voi koirilla ja kissoilla esiintyä ns. paikallista epilepsiaa, jolloin vain jossain aivojen osassa on “toimintahäiriö”. Tällöin oireena voi olla esim. lyhytaikainen poissaolokohtaus tai yhden raajan nykiminen. Paikallista epilepsiaa ei oireiden lievyyden takia yleensä yritetä hoitaa fenobarbitaalilla.

Eli jos koirallesi tai kissallesi tulee ensimmäinen lyhytaikainen kohtaus, joka menee ohi, ei eläinlääkäriin tarvitse kiirehtiä, mutta ajan voi varata verinäytetutkimuksiin. Jos kohtaus on raju eikä mene ohi (status epilepticus) tai jos kohtauksia tulee toistuvina ryppäinä, on potilas vietävä eläinlääkäriin, jossa voidaan antaa kohtausta lievittävää lääkitystä suonen sisäisesti ja lihaksen sisäisenä pistoksena.

Takaisin verkkoklinikan pääsivulle
Takaisin etusivulle