Apex - Malmin Eläinklinikka

Glaukooma eli silmänpainetauti on sairaus, jossa silmän sisäinen paine kohoaa
vaarallisen korkeaksi, aiheuttaen silmän eri osien, erityisesti näköhermon pään
ja verkkokalvon vaurioita. Hoitamattomana korkea silmänpaine aiheuttaa näön
menetyksen, minkä vuoksi glaukoomaa onkin pidettävä hätätilanteena, johon tulee saada
mahdollisimman nopeasti ensiapua.

Glaukooma on yksi tavallisimmista sokeuden aiheuttajista aikuisella koiralla. Tehokasta
pitkäaikaishoitoa ei ole. Monet koirat eivät vastaa hoitoon edes lyhytaikaisesti. Kivun
poisto ja silmänpaineen nopea alentaminen ovat tärkeimmät tavoitteet. Miten nopeasti
ja kuinka alas silmänpaine tulisi alentaa, jotta näköhermon ja verkkokalvon solujen
rappeutuminen hidastuisi, on yksilöllistä. Parhaimmillaankin glaukoomahoito on
sokeutumiseen johtavien prosessien hidastamista.

Anatomiaa ja fysiologiaa

Yksinkertaistetusti glaukooma on seurausta silmän sisäisen kammionesteen tuoton ja
ulosvirtauksen epätasapainosta. Koiralla silmänpaineen nousu johtuu aina estyneestä
ulosvirtauksesta. Kammioneste tuotetaan värikalvon takapinnalla sijaitsevan
sädekehän lisäkkeissä, josta se kulkeutuu pupillan läpi etukammioon ja sieltä
värikalvon ja sarveiskalvon kulmauksessa sijaitsevan rakenteen (etukammiokulma ja
sädekehäsyvennys) läpi verenkiertoon.

Glaukooman syy

Primaari eli ensisijainen glaukooma on perinnöllinen, tyypillisesti molemmissa
(ei useinkaan samanaikaisesti) silmissä esiintyvä sairaus, joka johtuu
synnynnäisestä rakennevirheestä etukammiokulmassa (goniodysgenesia /
pektinaattiligamenttidysplasia). Etukammiokulman virheellinen rakenne voi estää
kammionesteen ulosvirtauksen ja aiheuttaa siten silmänpaineen nousun. Primaari
glaukooma ei ole seurausta muusta silmä- tai yleissairaudesta. Sen sijaan sekundaari eli
toissijainen glaukooma on seurausta aiemmin tai sillä hetkellä sairastetusta silmä- tai
yleissairaudesta johon liittyy kammionesteen estynyt ulosvirtaus (trauman aiheuttamat
silmänsisäiset verenvuodot, silmänsisäinen uudismuodostuma, linssin sijoiltaanmeno eli
linssiluksaatio, voimakas silmän sisäinen tulehdus).

Glaukooman oireet

Alkuvaiheen oireita voivat olla lievä pupillan valojäykkyys (pupilla on normaalia laajempi),
lievä sarveiskalvon samentuma ja lievä silmän punoitus. Nämä lähes oireettomat potilaat
jäävät helposti ilman asianmukaista hoitoa, kunnes silmänpaine yllättäen nousee johtuen
etukammiokulmauksessa syvemmällä sijaitsevan sädekehäsyvennyksen sulkeutumisesta.
Tällöin oireet ovat selkeämpiä ja diagnoosi on usein helppo tehdä: pupillan selvä
laajentuminen, silmän sidekalvolla ja kovakalvon päällä olevien verisuonten voimakas
täyttyneisyys (silmä on tosi punainen!), sarveiskalvon sameus, lievä mulkosilmäisyys,
mahdollinen linssin osittainen luksoituminen (subluksaatio), verkkokalvon ja
näköhermonpään muutokset. Edenneen glaukooman oireina voivat olla lisäksi sokeus,
pysyvä pupillan laajuus, silmänsisäiset kiinnikkeet, linssin täydellinen eli totaali luksaatio,
eriasteiset kaihimuutokset linssissä, lasiaisen rappeuma ja liukeneminen, verkkokalvon ja
näköhermon pään selvä rappeutuminen.

Silmänpaine voi olla 40 – 50 mmHg tai yli (normaali silmäpaine on 15-25 mmHg). Pitkään
koholla olleen silmänpaineen seurauksena silmä usein suurenee kooltaan.

Sekundaarisen glaukooman oireet ovat kuten edellä on kuvattu, mutta lisäksi
voidaan nähdä viitteitä esim. värikalvontulehduksesta (iriitistä), silmän sisäisestä
uudismuodostumasta tai linssiluksaatiosta, jotka ovat aiheuttaneet korkean
silmänpaineen.

Tärkein diagnostinen toimenpide epäiltäessä glaukoomaa on potilaan molempien
silmänpaineiden mittaaminen eli tonometria. Normaali koiran silmänpaine on 15-25
elohopeamillimetriä (mmHg). Silmänpainemittauksen jälkeen mahdollisuuksien mukaan
molemmat silmät tulisi gonioskopoida. Gonioskopia eli etukammiokulman tähystys on
arvokas diagnostinen toimenpide tutkittaessa etukammiokulman rakennetta ja syitä
kammionesteen estyneeseen ulosvirtaukseen. Gonioskopia-tutkimuksessa potilaan
etukammiokulmat tarkastetaan paikallispuudutussilmätipan annon jälkeen sarveiskalvon
päälle asetetun erikoislinssin (goniolinssin) avulla. Gonioskopiaa varten potilasta ei
yleensä tarvitse rauhoittaa.

Glaukooman hoito

Ennuste silmän näkökyvyn säilyttämiseksi on parempi, jos hoito aloitetaan
mahdollisimman ajoissa. Nopea silmän sisäisen paineen alentaminen on ensiarvoisen
tärkeää, mikäli halutaan estää palautumattomien muutosten syntyminen. Lisäksi on
huomioitava, että silmänpainetauti on kivulias tila, joten silmänpaineen alentaminen on
ensiarvoisen tärkeää lisäkärsimysten välttämiseksi.

Tällä hetkellä tavallisimmin käytettyjä painetta alentavia lääkkeitä ovat: suonensisäisesti
klinikalla annettava mannitoli, paikallishoitona annettavat kammionesteen muodostumista
estävät valmisteet, kuten dorzolamidi, timololi ja dipivefriini, kammionesteen ulosvirtausta
kiihdyttävät valmisteet, kuten prostaglandiinijohdokset ja pilokarpiini.

Usein on tarpeen käyttää useampaa valmistetta yhtä aikaa. Gonioskopia- löydösten
perusteella voidaan lääkevalintaa tarkentaa. Akuutissa (äkillisessä / juuri alkaneessa)
glaukoomassa etukammiokulmaa on usein mahdoton tarkastella silmän sarveiskalvon
samentuman takia. Tällöin terveen silmän gonioskopia-tutkimus voi antaa viitteitä
mahdollisesta primaarista glaukoomasta.

Ei tiedetä tarkkaan miten alas silmänpaine tulee alentaa, jotta silmän vauriot eivät etene,
todennäköisesti kuitenkin alle 20 mmHg. Primaaria glaukoomaa sairastaville
potilaille toistaiseksi oireettomaan silmään aloitetun silmänpainetta alentavan hoidon
(prostaglandiinijohdos esim latanoprost) on todettu hidastavan silmänpainetaudin
alkamista. Sekundaarisessa glaukomassa hoidetaan myös perussyy mahdollisuuksien
mukaan. Esimerkiksi linssiluksaation ollessa ensisijainen syy kohonneeseen
silmänpaineeseen, hoitona on luksoituneen linssin kirurginen poisto.

Lääkkeellisellä hoidolla saadaan usein korkeintaan muutaman kuukauden (pahimmillaan
valitettavasti vain muutaman päivän) ajan pidettyä silmänpaine kohtuullisena. Kirurgisia
tekniikoita ovat mm. kammionesteen tuottoa vähentävät kirurgiset toimenpiteet,
sulkeutuneen sädekehäsyvennyksen kirurginen avaus ja vaihtoehtoisen ulosvirtausreitin
kirurginen muodostaminen. Valitettavasti suurimmalle osalle potilaista kirurgisetkin
vaihtoehdot ovat olleet pitkäaikaisesti tarkasteltuna tehottomia, kontrolloiden
silmänpainetta kuitenkin muutaman kuukauden pidempään kuin lääkkeellinen hoito.

Fotokoagulaatiohoidolla (transscleral cyclophotocoagulaatio, TCP) silmänsisäistä
kammionestettä tuottava sädekehälisäke tuhotaan osin laservalon avulla. Yhdistettynä
kirurgiseen hoitoon TCP on tehokas ja turvallinen hoitomuoto glaukoman hoidossa.
Tästäkin hoidosta huolimatta potilaat tarvitsevat usein pientä määrää glaukomalääkkeitä
edelleen hoidon jälkeen.

Silmän poisto tai silmänsisäisen proteesin asettaminen (intraskleraali proteesi) on usein
paras vaihtoehto potilaalle, jos silmä on kipeä ja sokea. Silmän poistossa silmämuna
poistetaan ja luomet ommellaan kiinni. Silmän poiston sijasta silmän sisään voidaan
laittaa myös nk. intraskleraali proteesi, jolloin kaikki silmämunan sisällä olleet rakenteet
on sitä ennen kirurgisesti poistettu, jonka jälkeen silmä on esteettisesti liki entisensä
näköinen. Sarveiskalvoa ja kovakalvoa ei siis poisteta. Kummassakin hoitovaihtoehdossa
lopputuloksena on kivuton tila.

Takaisin verkkoklinikan pääsivulle
Takaisin etusivulle

Artikkelin kirjoittaja: Sari Jalomäki, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, silmätarkastuseläinlääkäri
Artikkelin kirjoitusvuosi: 2010

© 2010 Apex Malmin Eläinklinikka. Lyhyt lainaus artikkelista sallitaan, kun artikkelin kirjoittaja, Malmin Eläinklinikka Apex ja kirjoitusvuosi mainitaan.