Koiran kilpirauhasen vajaatoiminta

Tyypillisiä oireita koiran kilpirauhasen vajaatoiminnassa ovat väsymys, kylmänsietokyvyn
heikkeneminen, huono karvapeite (esim. aluskarvan puute, kylkien karvattomuus, kalju häntä eli
ns. rotanhäntä), lihominen, hermostoon ja lihaksistoon liittyvät heikkoudet.

Kilpirauhasen vajaatoiminta on varsin yleinen endokrinologinen sairaus koiralla, mutta sen
todentaminen laboratoriotestein on toisinaan yllättävän haasteellista.

Kilpirauhasen vajatoiminta johtuu pääsääntöisesti siitä, että koiran oma elimistö alkaa tuottaa
vasta-aineita ja muita elimistön puolustusreaktioita omaa kilpirauhaskudosta vastaan ja näin
elimistön oma puolustusjärjestelmä tuhoaa omaa kudosta. Kyseessä on siis ns.
autoimmuunisairaus.

Verinäytetutkimuksissa todetaan usein kohonnut kolesterolipitoisuus, koska kilpirauhashormonia
tarvitaan rasva-aineenvaihdunnassa. Kilpirauhashormoni on itse asiassa hyvin monessa elimistön
hienosäätöön liittyvässä mukana ja sen puute voi aiheuttaa myös esim. lievän anemian.
Oikein tyypillisessä kilpirauhasen vajaatoiminnassa todetaan lähes kaikki kirjanoppineet kliiniset
oireet ja verinäytetutkimuksissa todetaan lievän anemian ja hyperkolesterolemian lisäksi erittäin
alhainen kilpirauhashormonitaso (T4) ja toisaalta korkea kilpirauhashormonia vapauttavan
hormonin taso (TSH). Kilpirauhasen hormonituotantoa säätelee aivolisäke ja jos kilpirauhasen
toiminta on lopahtanut, yrittää aivolisäke piiskata kilpirauhasta työhön jättiannoksilla TSH
-hormonia.

Useimmiten diagnoosin teko ei ole läheskään näin yksinkertaista. Yleensä koiralla on vain joku
edellä mainituista tyyppioireista ja veriarvoissakin on paljon tulkinnanvaraisuutta. Monet sairaudet
ja lääkeaineet voivat laskea kilpirauhaspitoisuutta, vaikka itse kilpirauhanen on eutyreoottinen eli
terve. Tyypillisiä lääkkeitä, jotka laskevat kilpirauhasarvoa ovat kortisoni ja epilepsialääkkeenä
käytettävä fenobarbitaali.

Vaikka koiralla todellisuudessa olisikin kilpirauhasen vajaatoiminta, saattaa kilpirauhashormonitaso
olla verinäytteessä normaalin puolella. Läheskään aina TSH-arvo ei ole korkea, vaikka itse
kilpirauhashormoniarvo olisi selvästi alhainen.

Sairauden alkuvaiheessa saattaa vasta-ainepitoisuus kilpirauhashormoneja kohtaan olla korkea ja
tämä voi ristireagoida T4 -testin kanssa, jolloin todellisuudessa hypotyreoosiin menossa olevalla
koiralla todetaan huomattavan korkea virheellinen T4-arvo. Toisaalta itse hormonien ja
kilpirauhasproteiinin (tyreoglobuliini) vasta-ainepitoisuuden määritys voi antaa lisätukea
diagnoosille.

Tavallisesti kilpirauhasen vajaatoimintaa epäiltäessä tutkitaan T4-arvo, TSH-arvo ja ns. vapaa
T4-arvo. Pääosa verenkierrossa olevasta kilpirauhashormonista on sidottuna kantajaproteiiniin ja
vain pieni osa on ns. vapaassa ja aktiivisessa muodossa. T4-arvolla käytännössä tarkoitetaan
kokonaiskilpirauhashormoniarvoa. T4 hormonin esiaste eli T3 ei ole hyödyllinen diagnoosin teossa,
sillä sitä vapautuu myös muualta kuin kilpirauhasesta, esim. maksasta.

Kun on päästy diagnoosiin tai ainakin vahvaan epäilyyn kilpirauhasen vajatoiminnasta, voidaan
aloittaa korvauslääkitys tyroksiinipillereillä. Ihan kamalaa ei ole, vaikka koiralla ei hypotyreoosia
olisikaan, sillä kilpirauhashormonin syötöstä ei ole käytännössä haittaa terveelläkään koiralle.
Hypotyreoottinen koira saattaa parissa viikossa muuttua paljon aktiivisemmaksi ja yleensä iho ja
karvamuutokset alkavat korjaantua 1-2 kuukauden kuluttua. Lääkitys on elinikäinen ja
kilpirauhashormonitasoa kontrolloidaan verinäytetutkimuksin. Yleensä tutkitaan aamuverinäyte
ennen aamun kilpirauhaslääkkeen antamista.

Ihmisillä tyroksiinipillereiden annos on huomattavasti pienempi kuin koirilla. Suuret koirat saattavat
joutua syömään kourakaupalla pillereitä. Onneksi tyroksiini on melko halpaa ja toisaalta
markkinoille on nyt tullut eläinlääkintään sopivampi pillerivahvuus.

Joskus on käynyt niinkin, että omistaja on jäänyt kaipaaman ennen lääkityksen aloittamista
tuntemaansa rauhallista sohvakoiraa.

Takaisin verkkoklinikan pääsivulle
Takaisin etusivulle

Artikkelin kirjoittaja: Timo Ilvesniemi, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
Artikkelin kirjoitusvuosi: 2008

© 2008 Apex Malmin Eläinklinikka. Lyhyt lainaus artikkelista sallitaan, kun artikkelin kirjoittaja, Malmin Eläinklinikka Apex ja kirjoitusvuosi mainitaan.