Kissan hammaskivi ja suun tulehdus

Kissan gingivostomatiitti eli ikenien ja suun limakalvontulehdus on kivulias ja usein huonosti hoitoon vastaava sairaus, jonka perimmäistä syytä ei tunneta. Syystä tai toisesta kissa on herkistynyt hampaiden pinnalle kertyvälle plakille, jonka seurauksena suun pehmytosat tulehtuvat. Siinä mikä alue suussa eniten tulehtuu, esiintyy paljon vaihtelua, samoin tulehduksen voimakkuus vaihtelee. Muutokset ovat kuitenkin symmetrisiä.

Taudille saattaa olla perinnöllinen herkkyys. Stomatiittikissoilla on todettu korkeammat seerumin IgG-, IgM- ja IgA-tasot kuin terveillä kissoilla mutta syljen IgA-pitoisuudet ovat taas normaalia alhaisemmat. Joskus kissoilla on taustalla plakille herkistävä virusinfektio kuten calici-, herpes-, FeLV tai FIV-infektio tai joku muu perussairaus joka horjuttaa niiden immuunijärjestelmää.

Kissoilla joilla tulehdusmuutoksia esiintyy nimenomaan suun takaosassa, on enemmän päälle päin näkyviä kipuoireita kuin jos muutokset ovat ikenissä ja suun etuosassa. Hämmästyttävän usein kissat ovat omistajan mielestä lähes oireettomia. Stomatiittikissat saattavat syödä hotkimalla pureskelematta ruokaansa, jolloin omistaja tulkitsee syömisen vaivattomaksi. Hoidon myötä kissojen aiemmat oireet kuitenkin paljastuvat niiden jäädessä pois: persoonallisuus muuttuu, turkin kunto kohenee, paino nousee ja kuolaaminen vähenee.

Stomatiittikissalle tehdään yleistutkimus ja siitä otetaan perusverinäytteet terveydentilan kartoittamiseksi. Ennusteen kannalta on hyvä tehdä myös testit FeLV:n ja FIV:in varalta. Calicivirus voidaan tarvittaessa tutkia syljestä pcr:n avulla, mutta hoitoon viruksen toteaminen ei varsinaisesti vaikuta. Jos muutokset suussa ovat epäsymmetrisiä, niistä kannattaa ottaa koepalat patologin tutkittavaksi.

Suu ja hampaat pudistetaan, tarkastetaan ja rtg-kuvataan anestesiassa. Usein stomatiittikissoilla on myös vakavia parodontiittimuutoksia, jotka vaikuttavat hoitosuunnitelmaan kuten myös sekä omistajan että kissan motivoituneisuus kotihoitoon.

Paras hoitotulos saavutetaan yleensä radikaaleilla hampaan poistoilla eli poistamalla vähintään kaikki väliposki- ja poskihampaat, joskus jo alkuvaiheessa päädytään kaikkien hampaiden poistoon. Stomatiittikissoilla on hyvin tärkeää, että hampaista ei poistojen yhteydessä jää kappaleita leukaluuhun vaan ne täytyy poistaa kokonaan.

Kissat pärjäävät hyvin vaikka kaikki hampaat poistettaisiinkin. Aina niiden ei jatkossa tarvitse syödä edes pehmeää ruokaa koska ikenet ovat varsin tehokkaat ruoan hienontamisessa.

Jos hampaita jää suuhun, kotona toteutetaan erittäin huolellista suuhygieniaa eli hampaita harjataan vähintään kerran päivässä ja harjaamisen yhteydessä voidaan käyttää lisäksi kemiallisia plakin poistajia, lähinnä klorheksidiiniä, joko suuhuuhteena tai geelinä. Hampaat hoidetaan anestesiassa säännöllisesti.

Hammashoidon jälkeen kissa saa kotiin antibioottikuurin ja kipulääkettä. Tulehduksen rauhoittuminen ei tapahdu poistojen jälkeen hetkessä vaan kestää useita viikkoja. Tukihoidoksi voidaan harkita kortisonia tai interferonia tilanteen mukaan.