Kissan kilpirauhasen liikatoiminta eli Hypertyreoosia

Hypertyreoosi on sairaus, jossa kilpirauhashormonia erittyy kilpirauhasista vereen liian paljon.
Kliiniset oireet aiheutuvat kiihtyneestä aineenvaihdunnasta solutasolla. Kissan hypertyreoosi on
yleisin hormonitoiminnan häiriö vanhoilla (yli 8 vuoden ikäisillä) kissoilla. Sairautta esiintyy kaikilla
roduilla, sekä uroksilla että nartuilla.

Sairauden syyt

Hypertyreoosin syynä on lähes aina toiminnallisen kilpirauhaskudoksen muutos. Tavallisimmin
kilpirauhasen liikatoimintaa kissapotilaalla on useita pieniä hyvänlaatuisia uudismuodostumia eli
kasvainmaisesti kehittyneitä rauhasrakenteita molemmissa kilpirauhasissa.

Sairauden kliiniset oireet

Kliiniset oireet voivat vaihdella yksilöllisesti lievistä vakaviin. Oireet aiheutuvat lämmöntuotannon
sekä valkuais-, sokeri ja rasva-aineenvaihdunnan kiihtymisestä. Tyypillisin hypertyreoosin oire on
laihtuminen hyvästä ruokahalusta huolimatta. Hypertyreoottinen kissa usein juo ja pissaa paljon ja
on yleensä yliaktiivinen. Potilaalla voi olla myös ripulia, oksentelua ja karvapeitteen
huonokuntoisuutta ja kissa saattaa maukua ja äännellä aiempaa enemmän, etenkin öisin.
Eläinlääkärin tutkimuksessa usein todetaan hoikan ravitsemustilan lisäksi kiihtynyt sydämen
lyöntitiheys sekä sydämen sivuääni. Potilas saattaa myös ylivilkkauden takia olla vaikea tutkia ja
kilpirauhaset voivat olla siinä määrin suurentuneet että ne ovat tunnusteltavissa.

Sairauden diagnostiikka

Kliiniset oireet, tunnusteltavissa oleva kilpirauhaskudos ja verestä määritettävä korkea
kilpirauhahormonipitoisuus (tyroksiini, T4) vahvistavat diagnoosin. Samanaikainen vakava
munuaisten vajaatoiminta, maksan vajaatoiminta tai sokeritauti saattavat alentaa mitattavaa T4
pitoisuutta veressä, jolloin taustalla vaaniva hypertyreoosi saattaa jäädä huomioimatta.

Kissan T4 normaaliarvo on 12-50 nmol/ml.

Sairauden hoito

Koska sairauden taustalla on yleensä kilpirauhasen uudismuodostuma, on muuttuneen
kilpirauhasen kirurginen poisto hyvä hoitovaihtoehto. Tämän toimenpiteen pienenä riskinä on
lisäkilpirauhasen vaurioituminen, jolloin on turvauduttava kalsiumlisään leikkauksen jälkeen,
joskus jopa elinikäisesti. Ennen leikkausta kilpirauhaspitoisuus tulisi mielellään laskea
normaalirajoihin kilpirauhashormonin synteesiä estävällä lääkkeellä.

Hypertyreoosipotilaat ovat usein vanhoja kissoja, joilla siis saattaa olla muitakin yleissairauksia
(erityisesti munuaisten vajaatoiminta), jolloin leikkaushoidon sijasta kilpirauhassynteesiä estävä
lääkitys saattaa olla turvallisempi vaihtoehto. Lääkityksenä käytetään metimatsoli- tai
karbimatsolitabletteja, joita annostellaan 1-3 kertaa päivässä.

Annostus on aina yksilöllinen. Alkuannos on yleensä sekä metimatsolia että karbimatsolia
käytettäessä 2,5 mg 2 kertaa päivässä kissaa kohden, jota nostetaan hiljalleen oireiden ja
kontrolliverinäytteiden mukaan. Päiväannos harvoin ylittää 10-12,5 mg. Lääkitykseen liittyviä
sivuvaikutuksia voivat olla mm. ruokahaluttomuus, oksentelu, voimattomuus, valkosolu- ja
verihiutalekato. Potilasta seurataan verinäyttein tiuhemmin lääkityksen alkuvaiheessa, kunnes
löydetään sopiva annostaso.

Tämän jälkeen kilpirauhashormonipitoisuutta (T4) seurataan yleensä 1-2 kertaa vuodessa. On
kuitenkin tavallista että lääkityksen tarve voi nousta ajan myötä, jolloin tilannetta saatetaan joutua
seuraamaan useamminkin. Samalla kontrolloidaan tarvittaessa munuaisten toimintaparametrit
sekä valkosolujen että verihiutaleiden pitoisuudet. Verinäyte voidaan ottaa mihin aikaan päivästä
tahansa edellyttäen että aamulääke on annettu ja lääkitys on ollut säännöllistä edellisten päivien
aikana. Lääkitys on elinikäinen silloin kun sairautta ei hoideta kirurgisesti (ks. yllä).

Takaisin verkkoklinikan pääsivulle
Takaisin etusivulle

Artikkelin kirjoittaja: Sari Jalomäki, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, silmätarkastuseläinlääkäri
Artikkelin kirjoitusvuosi: 2008

© 2008 Apex Malmin Eläinklinikka. Lyhyt lainaus artikkelista sallitaan, kun artikkelin kirjoittaja, Malmin Eläinklinikka Apex ja kirjoitusvuosi mainitaan.