Koiran allergiset ihosairaudet

Yleistä

Koiran atooppinen dermatiitti (ihotulehdus) on yleinen kroonista kutinaa aiheuttava ihosairaus. Koirista n. 10% kärsii atooppisista oireista, oireet vaihtelevat lievästä vakavaan kutinaan. Yleisimmin kutinaa esiintyy naaman, kaulan, korvien, jalkojen ja vatsanalusen iholla. Atopialla tarkoitetaan alttiutta kehittää allergisia reaktioita. Oireita aiheuttavat ympäristöstä peräisin olevat allergeenit pääsevät elimistöön hengitysteiden, ihon tai limakalvojen kautta.

Ruoka-aineallergian aiheuttamaa ihotulehdusta on oireiden perusteella mahdoton erottaa
atooppisesta ihotulehduksesta. Ympäri vuoden esiintyvistä allergisista ihotulehduksista n. 30 % johtuu ruokayliherkkyydestä. Allergialla tarkoitetaan immunologista alkuperää olevaa yliherkkyyttä.

Kontakti- eli kosketusallergia on koirilla melko harvinainen vaiva. Oireet esiintyvät yleisimmin huulten ja varpaiden alueella.

Kirpunpureman aiheuttama allerginen ihotulehdus on Suomessa harvinainen. Maailmanlaajuisesti se kuitenkin on tavallisin koiran allergiaperäinen sairaus.

Atopia

Atopia on monen tekijän summa, jonka puhkeamiseen vaikuttavat koirasta johtuvat tekijät, kuten geneettinen alttius. Tietyt rodut kärsivät selvästi useammin atopiasta, suurempi riski sairastumiseen on raportoitu mm. bokserilla, bullterrierillä, cairnterrierillä,chow chowlla, cockerspanielilla, labradorinnoutajalla, irlanninsetterillä, kettuterrierillä, kultaisella noutajalla, villakoiralla, ranskanbulldoggilla, rodesianridgebackilla, shar peilla, saksanpaimenkoiralla, vizlalla ja valkoisella länsiylämaanterrierillä. Atooppinen koira kehittää IgE-välitteisen immuunivasteen ympäristön allergeeneille. Tämä epänormaalius johtuu soluvälitteisen immuunijärjestelmän toiminnasta.

Atooppisella koiralla iho on rakenteeltaan poikkeava, ihon suojavaippa on heikentynyt, jolloin kosteuden haihtuminen ihon läpi lisääntyy ja tulehduksen aiheuttajien (kuten stafylokokki ja hiiva) tarttuminen helpottuu. Bakteeri- ja hiivatulehdukset lisäävät ihon kutinaa ja pahentavat vaurioita. Joillain roduilla, esim. valkoisella länsiylämaanterrierillä ja shar peillä, ihon sarveistuminen voi olla häiriintynyt. Tavallisia allergeeneja ovat mm. pöly- ja varastopunkit, siitepölyt, homesienten itiöt, eläinhilseet ym. Atooppinen yksilö voi olla allerginen sekä ympäristöallergeeneille että ruoka-allergeeneille.

Kliiniset oireet

Suurimmalla osalla koirista atopiaoireet alkavat 6 kk-3 v iässä (75 prosentilla). Atooppisen
dermatiitin taudinkuvassa on paljon vaihtelua. Atopiassa punoitusta/ihovaurioita näkyy
tyypillisesti naaman alueella, korvissa, korvakäytävän yläosassa, huulissa, kuonossa ja silmien ympärillä, varvasväleissä, vatsan alla, kainaloissa ja peräaukon ympärillä. Iholla voi näkyä punotusta, näppylöitä, karvat voivat värjäytyä nuolemisen seurauksena. Oireet voivat vaihdella vuodenajan ja asuinpaikan mukaan. Kroonisissa tapauksissa suurin osa vaurioista johtuu itseaiheutetusta ihovauriosta. Eläimelle voi kehittyä bakteerin ja/tai hiivan ylikasvu, bakteerifollikuliitti ja jopa furunkuloosi.

Diagnoosi

Atopian diagnostiikkaa vaikeuttaa se, että taudin oireet vaihtelevat suuresti eikä ole olemassa oireita tai testiä, joiden perusteella varmasti voitaisiin sanoa koiran sairastavan atopiaa. Eläinlääkärin tehtävänä on tehdä kunnollinen kliininen tutkimus ja selvittää, täyttyvätkö atopian tyypilliset tunnusmerkit. Atopiadiagnoosiin päästään sulkemalla pois differentiaalidiagnoosit, kuten bakteeri- ja hiivainfektiot sekä loisten (kapi, kirppu, hilsepunkki, täi, sikaripunkki) aiheuttamat iho-ongelmat. Myös muut sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta, kipu, ihokasvaimet ja käytöshäiriöt voivat aiheuttaa iho-oireita.

Atopiaa ja ruoka-aineallergiaa ei voida erottaa toisistaan kliinisten oireiden perusteella.
Ruoka-aineallergian varmistamiseksi koiralle tehdään allergiaruokakokeilu. Allergiaruuaksi
valitaan joko teollisesti valmistettu allergiaruoka tai kotiruoka. Tärkeintä on, että ruoka
sisältää vain yhtä proteiini- ja yhtä hiilihydraattilähdettä, joita koira ei ole aiemmin
mieluiten syönyt ollenkaan, silloin se ei ole voinut vielä kehittää niitä kohtaan allergiaa.
Vaihtoehtoisesti koiralle voidaan syöttää allergiaruokaa, jonka proteiinit on pilkottu
(hydrolysoitu) niin pieniksi pätkiksi, että elimistö ei tunnista niitä allergeeneiksi. Koira
pidetään allergiaruualla vähintään 8 viikkoa. Sen jälkeen tehdään ruoka-ainealtistus
yhdellä ruoka-aineella kahdeksi viikoksi kerrallaan (tai koiralle syötetään aikaisempaa
ruokaa ja katsotaan, palaavatko oireet). Diagnoosi varmistuu, jos ruoka-ainealtistuksella
saadaan oireet palaamaan. Suurin osa koirista on allerginen vain yhdelle tai kahdelle
ruoka-aineelle. Tavallisimmin reaktioita aiheuttavat naudanliha, maitotuotteet, vehnä,
lammas, kana tai soija, mutta mikä tahansa ruuan sisältämä proteiini voi aiheuttaa
allergisia oireita.

Eliminaatiodieetti on tarpeen testata myös atopiaepäillyillä, sillä allergiadieetillä n. 30 %:lla
atooppisista koirista saadaan oireet kuriin. Koiralle voidaan tehdä allergiatesti (joko serologinen tai ihonsisäinen). Allergiatestituloksia tulee tarkastella vain eläimen historian ja kliinisten oireiden kanssa. Noin 20-30 %:lla atooppisista koirista allergiatesti on negatiivinen, toisaalta samansuuruinen tai jopa suurempi osa (alle 50 %) terveistä koirista voi antaa positiivisen tuloksen jollekin allergeenille. Lisäksi ristireaktioita esiintyy pölypunkin ja ulkoloisten välillä (mm. kapi, hilsepunkki, trombicula ja korvapunkki). Allergiatestauksen tarkoitus ei ole siis varmistaa
atooppisen ihotulehduksen diagnoosia vaan auttaa sopivan hoidon valinnassa (mm.
siedätyshoito).

Joillakin koirilla esiintyy myös atopian kaltaista ihotulehdusta, missä oireet ovat kuten atopiassa, mutta allergiaa ei pystytä osoittamaan. Ranskanbulldogeilla epäillään olevan taipumusta tähän tautimuotoon.

Hoito

Atooppiseen dermatiittiin vaikuttavat monet tekijät, joten hoidossakin on otettava useampi
seikka huomioon. Atopia on elinikäinen sairaus, hoito täytyy suunnitella yksilöllisesti. Ihon
bakteeri- ja hiivatulehdus täytyy hoitaa. Ihon bakteeritulehduksissa joudutaan monesti
käyttämään pitkiä antibioottikuureja. Lievempiin hiivatulehduksiin voi riittää paikallishoito,
vakavammissa tapauksissa hiivalääkitys suun kautta voi olla tarpeen.

Oireenmukainen hoito kutinan ja allergisen tulehduksen hillitsemiseksi on tärkeää.
Hoitavat shampoot voivat olla kosteuttavia, hilsettä irrottavia, antiseptisiä, tarvittaessa
myös hiivasieneen tehoavia. Yleensä shampoopesut aloitetaan 2 x viikossa-tahdilla.
Pesut hoitavilla aineilla nopeuttavat pinnallisen ihotulehduksen ja hiivatulehduksen
paranemista. Hoitoaineet auttavat ihon kuivumisen estämisessä. Antibioottia sisältävät
voiteet ja geelit voivat olla paikallishoidossa hyödyksi. Glukokortikoidit voivat olla tarpeen
joko paikallishoitona tai suun kautta annosteltuina, tällöin etsitään pienin mahdollinen
annos, jolla oireet pysyvät poissa. Glukokortikoidihoidon vaihtoehtona on siklosporiini ,
joka estää yliherkkyyttä ja viivästynyttä, soluvälitteistä tulehdusreaktiota. Siklosporiinia
annetaan aluksi täydellä annoksella, myöhemmin annosta voidaan yrittää laskea.
Nuolemisen esto (kauluri, suojapuku tai suojasukat) on tärkeää lisävaurioiden
estämiseksi.

Korvien puhdistaminen sopivilla korvanpuhdistusaineilla on tärkeää korvatulehduksen
hoidossa. Korvaerite tutkitaan, tuloksen perusteella koira saa tarvittaessa lisäksi sopivan
korvatippalääkekuurin.

Siedätyshoidossa koiraan pistetään säännöillisesti allergeeniuutetta, jolle eläin on
allerginen. Siedätyshoito on hyvä hoitovaihtoehto, kun allergeenin välttäminen ei tuo
toivottua hoitotulosta. Siedätyshoitoa tehdään ympäristöallergeeneilla, jotka valitaan
allergiatestin perusteella. Hoito aloitetaan pienellä annoksella, jota vähitellen kasvatetaan.
Ensimmäiset pistokset antaa eläinlääkäri. Hoito on usein elinikäinen. 9-18 kk hoidon
aikana 10-20 % paranee kokonaan, 50-80 % paranee huomattavasti. Siedätyshoidolla
voidaan saada hoitoa vaativat oirehtimiset vähenemään, oireet lievemmiksi ja lääkityksen
tarve vähäisemmäksi.

Antihistamiinien teho koirilla on rajallinen, osa antihistamiineista ei tehoa koirilla
ollenkaan.

Oikeanlainen ruoka on tärkeä atooppisen dermatiitin hallinnassa, vaikka koira olisi ollut
vain vähän parempi eliminaatiodieetillä. Ruuan tulee olla korkealaatuista, tasapainoitettua
ja helposti sulavaa, jolloin ravinteiden saanti on taattua ja ruoka-aineyliherkkyyden
kehittymisen riski pienenee. Ruoka voi olla teollista tai kotiruokaa, varsinkin kotiruokaan
on hyvä lisätä rasvahappoja.

Allergeeni/allergeenit pyritään eliminoimaan. Ruoka-allergiassa eliminoidaan allergiaa
aiheuttava(t) ruoka-aineet koiran ruokavaliosta eliminaatiodieetin jälkeisten ruokaainealtistusten
perusteella. Pölyallergiassa ympäristö saneerataan mahdollisimman pölyttömäksi, vältetään pölyä kerääviä materiaaleja, pesu 60 asteessa tai pakkanen tuhoavat pölypunkin. Varastopunkit syövät ruuantähteitä, jauhoja, hedelmiä ym. , ne reagoivat ristiin pölypunkin kanssa. Varastopunkkiallergikoilla kotiruoka saattaa helpottaa oireita. Jos koira syö kuivamuonaa, on kiinnitettävä erityistä huomiota ruokakippojen puhtauteen, kuivamuonan säilytykseen, pussin huolelliseen sulkemiseen/säilytysastian puhtauteen.

Kontaktiallergiassa riittää allergeenin välttäminen, kirpunpurema-allergiassa tärkeintä on
kirpuilta suojautuminen.

Takaisin verkkoklinikan pääsivulle
Takaisin etusivulle