 |
Koiran lonkkanivelen kehityshäiriö, lonkkadysplasia
Koiran lonkkadysplasiaa, lonkkavikaa esiintyy erityisesti suurilla, nopeasti kasvavilla koiraroduilla.
Lonkkadysplasiaa esiintyy myös pienemmillä koiraroduilla ja kissoilla. Tila alkaa kehittyä syntymän
jälkeen. Perintötekijöillä on suuri osuus lonkkadysplasian kehittymiselle, mutta myös ruokinnallisilla
tekijöillä on vaikutusta. Yliruokinta, pennun lihavuus, altistaa lonkkavian kehittymiselle.
Lonkkadysplasian syntymisessä tyypillistä on lonkkanivelen epänormaali löysyys: nivelkapseli ja
reisiluun pään side ovat epänormaalin löysät, jolloin lonkkamaljakko ja reisiluun pää eivät pysy
toisiaan vasten. Tällöin sekä reisiluun pään että lonkkamaljakon muovautuminen oikean muotoiseksi
häiriintyy: lonkkamaljakko jää matalaksi ja reisiluun pää ei kehity pyöreäksi. Joskus nivelen
löysyys on niin suurta, että reisiluun päät ovat suurimman osan aikaa poissa kuopistaan: osittainen
sijoiltaanmeno eli subluksaatio.
Lonkkadysplasian oireet
Lonkkien kehityshäiriö, lonkkadysplasia alkaa antaa oireita tavallisimmin n. 5 kk iästä alkaen: ylösnousu
ja liikkeelle lähtö voi olla jäykkää. Koira voi olla myös haluton liikkumaan ja lonkan ja reiden
lihaksisto on usein heikosti kehittynyt. Myös takajalkojen ojentaminen voi olla puutteellista, jolloin
koira liikkuu pyllyään pyörittäen. Koiran liikkuessa lonkkanivelestä voi kuulua myös ääntä
("kliksahdus"), kun reisiluun pää tulee pois lonkkamaljakosta ja menee sinne takaisin.
Eläinlääkäri toteaa lonkkien löysyyden ja mahdollisen kivun tunnustelemalla ja taivuttelemalla.
Röntgentutkimus antaa lisätietoa lonkkanivelten tilasta. Lonkanivelten löysyys, lonkkanivelen
muovautumisen häiriöt ja nivelrikkomuutokset ovat tyypillisiä lonkkadysplasiaan liittyviä röntgenmuutoksia.
Koiralla, jolla on lonkkadysplasia, on suurempi riski saada lonkkanivelten nivelrikko jo nuorella iällä:
kun lonkan pallonivel ei ole muovautunut kunnolla, se on altis epänormaalille kulumiselle. Nivelrikon
pääoireita ovat kipu, haluttomuus liikkua ja nivelen jäykkyys erityisesti levon jälkeen.
Lonkkadysplasian hoito
- Ei-kirurginen hoito
Kun kasvavalla koiralla todetaan lonkkadysplasia, on ruokintaan syytä kiinnittää huomiota. Kasvava
koira on varminta ruokkia niin, että (lähes) koko ravinto on hyvälaatuista kasvavan koiran ruokintaan
tarkoitettua täysravintoa. Tällaisen täysravinnon lisäksi koiralle ei saa antaa kalkkia tai vitamiineja.
Säännöllinen maitotuotteiden antokaan ei ole hyväksi. Ruokaa annetaan sellainen määrä,
että koira pysyy hoikkana.
Säännöllinen liikunta on suositeltavaa. Liikunnan määrä arvioidaan yksilöllisesti koiran vasteen
mukaan. Liikuntaa on vähennettävä, jos koiran lonkat ovat liikuntasuorituksen jälkeisen levon
jälkeen erityisen jäykät ja kipeät. Uiminen on hyvä liikuntamuoto, koska uidessa niveliin kohdistuu
vain vähän painorasitusta ja uiminen edistää lihaksiston kehittymistä ja nivelten liikkuvuutta.
Nivelvaivaiselle suositeltavia liikuntamuotoja ovat myös liikkuminen pehmeällä alustalla, vaihtelevassa
maastossa ja heinikossa.
Tulehduskipulääkkeitä käytetään yleisesti lonkkadysplasian hoidossa. Tulehduskipulääkkeet
vähentävät lonkkien kipua ja helpottavat liikkumista.
Nivelrustoa suojaavat aineet ovat myös yleisesti käytössä dysplasian hoidossa. Nämä aineet (Napentosan
polysulfaatti, glukosamiini ja kondroitiini) edistänevät jonkin verran rustovaurion paranemista
estävät jonkin verran nivelrikon syntyä.
- Kirurginen hoito
Kirurginen hoito on aiheellista joillakin dysplasiasta kärsivillä yksilöillä.
a) Häpyluun ruston lämpöluudutus, JPS = juvenile pubic symphysiodesis
Jos nuorella, alle 20 viikon ikäisellä koiranpennulla havaitaan lonkkadysplasian oireita ja/tai jos
eläinlääkärin tekemässä tutkimuksessa todetaan lonkkanivelten löysyyttä (= reisiluut tulevat epänormaalisti
ulos lonkkamaljakoista), saattaa olla aiheellista suorittaa pennulle häpyluun ruston
lämpöluudutus. Lämpöluudutus –leikkauksessa lantion ala-etuosan, häpyluun, keskiviivassa oleva
kasvurusto tuhotaan lämpökäsittelyllä ja näin häpyluun kasvu estyy. Kun lantio muuten jatkaa
kasvuaan, seurauksena on lonkkamaljakoiden kääntyminen n. 20 astetta reisiluun pään päälle,
jolloin reisiluu pysyy paremmin maljakossaan (vertaa jäljempänä TPO –leikkaus). JPS –leikkaus on
melko nopea suorittaa ja JPS –leikkaus on koiranpennulle varsin kivuton. Kipulääkkeitä tarvitaan
leikkauksen jälkeen vain parin päivän ajan. Liikuntaa rajoitetaan kahden viikon ajan.
Tutkimustiedon mukaan JPS –leikkaus sopii koiranpennuille, joilla lonkkanivelten muutokset eivät
ole kovin suuret. Koiran kasvettua täysi-ikäiseksi reisiluiden päät pysyvät paremmin lonkamaljakossa
ja nivelrikon kehittymisen todennäköisyys pienenee. Sen sijaan pennuilla, joilla lonkkanivelten
muutokset ovat suuret tai lonkanivelet ovat lähes sijoiltaan (subluksaatio), JPS –leikkaus ei tuo
apua. Hitaasti kasvun myötä tapahtuva lonkkamaljakoiden kääntyminen ei ennätä auttamaan
vaikeasti dysplastista lonkaniveltä.
JPS –tekniikan suurin ongelma on se, että lonkkadysplasiaan johtavia muutoksia ei todeta riittävän
nuorena. JPS –leikkaus kun kannattaa suorittaa vain alle 20 viikon iässä. Sen vuoksi on ehdotettu,
että ainakin lonkkadysplasialle alttiiden rotujen ja sukujen pennut tutkittaisiin esim. 16 viikkoisina
rokotuskäynnin yhteydessä lonkkien löysyyden ja muiden lonkkadysplasian oireiden varalta. Jos
näitä oireita todetaan, pennun lonkat olisi syytä röntgenkuvata. Perinteisen röntgenkuvausasennon
lisäksi lonkkanivelet olisi syytä röntgenkuvata myös löysyyden varalta erityismenetelmin
(venytys- eli distraktiokuvat esim. Badertscher, Penn-Hip).
b) Lonkkamaljakon kääntöleikkaus, (TPO = triple pelvic osteotomy)
TPO -leikkaus soveltuu potilaille, joilla lonkat ovat löysät, mutta joilla ei röntgentutkimuksessa
havaita ainakaan suuria nivelrikkomuutoksia. Ennen TPO –leikkausta on hyvä todeta tähystämällä
(arthroskopia), että lonkkanivelissä ei ole suuria muutoksia. TPO -leikkauksessa lonkkamaljakkoa
käännetään n. 30 astetta ulospäin reisiluun pään päälle, jolloin reisiluu pysyy paremmin kuopassaan.
Lonkkamaljakon kääntämiseksi häpyluun haara ja istuinluu sekä suoliluu katkaistaan ja
suoliluu liitetään uuteen asentoon erikoislevyllä ja ruuveilla.
Leikkauksesta huolimatta lonkkaniveleen voi kehittyä nivelrikkoa.
c) Reisiluun pään ja kaulan poisto
Tämä leikkaushoito soveltuu melko hyvin alle 20 kg painoisille koirille. Alle 10 -kiloisilla koirille
menetelmä sopii hyvin ja toipuminen leikkauksesta on melko nopeaa. Nivelrikkoisen tai sijoiltaan
menneen lonkkanivelen reisiluun pää ja kaula poistetaan. Leikkauksen jälkeen lonkkamaljakon ja
reisiluun yläosan välille muodostuu nuijamainen valenivel, joka on varsin toimiva ja varsin kivuton.
Leikkauksen jälkeen toipumisaikana tarvitaan tehokasta fysioterapiaa, liikuntaa ja venyttelyä, että
valenivelen liikkuvuus tulee riittäväksi.
d) Pectineus –lihaksen katkaisu
Reiden sisäpinnalla olevan pektineus -lihaksen katkaisun on sanottu lievittävän kipuoireita. Selvää
tutkimusnäyttöä tästä ei ole. Sen sijaan useissa tutkimuksissa on todettu, että pektineus –lihaksen
katkaisulla ei ole pitkäaikaista oireita lievittävää vaikutusta eikä lihaksen katkaisu estä nivelrikon
kehittymistä.
e) Lonkkaproteesin asentaminen
Jos koiralla lonkkaniveliin kehittyy jostain syystä (esim. dysplasia) nivelrikko ja nivelrikon
ei-kirurginen hoito on tehotonta, on harkittava kirurgista hoitoa. Lonkkaproteesin asentaminen on
tehokas keino palauttaa koiran kipeään, nivelrikon tuhoamaan lonkkaniveleen normaali, kivuton
toiminta ja liikkuvuus. Hyvä tai erinomainen hoitotulos on odotettavissa yli 95 %:ssa lonkkaproteesileikkauksista.
Useimmiten leikkauksella saavutetaan niin hyvä kivunhallinta ja liikkuvuus, että
80 %:lla potilaista riittää toispuoleinen leikkaus. Reisiluun pää ja kaula poistetaan ja tilalle laitetaan
metallinen proteesi. Myös lonkkamaljakko poistetaan ja tilalle laitetaan muovinen kuppi. Leikkauksen
jälkeen toipuminen on varsin nopeaa.
Nykyisin käytössä oleva sementitön lonkkaproteesi voidaan asentaa myös nuorelle, kasvavalle
koiralle. Tavallisimmat syyt lonkkaproteesin asennukseen nuorella iällä ovat lonkkanivelen kehityshäiriö
eli lonkkadysplasia ja reisiluun pään kasvulinjan murtuma.
Takaisin verkkoklinikan pääsivulle
Takaisin etusivulle
Artikkelin kirjoittaja: Esa Eskelinen, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
Artikkelin kirjoitusvuosi: 2009
© 2009 Apex Malmin Eläinklinikka. Lyhyt lainaus artikkelista sallitaan, kun artikkelin kirjoittaja, Malmin Eläinklinikka Apex ja kirjoitusvuosi mainitaan.
|
|