Koirien selkäsairaudet
Välilevyrappeuma ja välilevytyrä
Välilevyn ulompi osa muodostuu vahvasta sidekudosrenkaasta, annulus brosus, jonka sisällä on
normaalisti geelimäinen ydinosa, nucleus pulposus. Välilevyn tarkoituksena on yhdistää nikamia
toisiinsa ja mahdollistaa niiden keskinäinen liikkuvuus sekä vaimentaa iskuja. Välilevyn
rappeutuminen on välilevyn aineenvaihduntahäiriö. Välilevyn geelimäinen ydin muuttuu kovaksi
kalkkeutuneeksi massaksi. Välilevyn rappeutuminen on normaalia yli kymmenen vuoden ikäisellä
koiralla.
Monilla roduilla esiintyy kuitenkin epänormaalia, perinnöllistä välilevyn rappeutumissairautta joka
alkaa jo alle vuoden iässä. Tällaisia rotuja ovat mm. mäyräkoirat, tiibentinspanieli, japaninspanieli ja
corgi. Kovaksi massaksi rappeutunut välilevyn keskiosa aiheuttaa nikamien liikkuessa välilevyn
sidekudosrenkaaseen kovan paineen ja joskus sidekudosrengas repeytyy. Repeytymän kohdalta
välilevyn ydin voi pullistua ulospäin kohti selkäydintä. Pieni pullistuma aiheuttaa vain kipua, mutta
suuri pullistuma puristaa selkäydintä, jolloin seurauksena on halvaus.
Diagnoosi eli taudinmääritys tehdään oireiden, tunnustelu, hermojärjestelmän tutkimuksen (mm.
raajojen re eksit), röntgentutkimuksen ja varjoainetutkimuksen perusteella. Selkäytimen
varjoainetutkimus näyttää vaurion tarkan sijainnin. Tarkka sijainti on välttämätöntä tietää, jos
potilas tarvitsee leikkaushoitoa.
Oire: Kipuoireet, ei hermotuksen häiriöitä tai hermotuksen häiriöt ovat vain lievät.
Hoito: Lepo noin kuukauden ajan melko pienessä kopissa. Kipulääkkeet tarvittaessa. Lihaksia
rentouttavat lääkkeet tarvittaessa. Jos vaiva ei helpota, harkitaan leikkaushoitoa.
Oire: Osittainen halvaus: seisoo vaan ei kävele.
Hoito: Leikkaushoito. Paranemisen ennuste on n. 85 - 90 %.
Oire: Jalat täysin halvaantuneet, mutta syväkiputunto on tallella.
Hoito: Leikkaushoito viimeistään 1-2 vuorokauden kuluessa. Paranemisen ennuste on n. 85 - 90 %.
Oire: Jalat täysin halvaantuneet, syväkiputuntokin on ollut poissa alle 2 vuorokauden ajan.
Hoito: Leikkaushoito mahdollisimman pian.
Oire: Jalat täysin halvaantuneet, syväkiputunto on ollut poissa yli 2 vuorokauden ajan.
Hoito: Ennuste hyvin huono. Kannattaako leikata?
Välilevytyrän leikkaushoito
Välilevytyrän leikkaushoito tarkoittaa sitä, että selkäydintä puristava, pullistunut välilevymassa
poistetaan selkäydinkanavasta. Luisen selkäydinkanavan sivulle tehdään reikä, jonka kautta
päästään näkemään selkäydinkanavaan ja poistamaan välilevymassa. Leikkaushoito antaa avun
suurimmalle osalle halvaantuneista koirapotilaista.
Kaikki leikatut koirat eivät valitettavasti parane täydellisesti. Välilevytyrän aiheuttama puristus on
voinut aiheuttaa selkäytimelle vakavan vaurion, joka ei aina täysin parane, vaikka selkäydintä
puristava välilevytyrä poistettaisiinkin.
Selkäydinkanavan ahtauma viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä eli
lumbosakraalitenoosi
Lannenikamia on koiralla normaalisti seitsemän kappaletta. Viimeinen eli seitsemäs lannenikama
niveltyy ristiluuhun. Selkäydin päättyy viidennen lannenikaman kohdalla. Siitä taaksepäin
selkäytimen jatkeena luisessa selkäydinkanavassa on kimppu selkäydinhermoja. Isoilla
koiraroduilla, kuten saksanpaimenkoira, rottweiler ja masti t, melko yleinen vaiva on
selkäydinkanavan ahtautuminen viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä. Lääketieteellistä nimeä
käyttäen tämän sairauden nimi on lumbosakraalistenoosi.
Ahdas selkäydinkanava voi olla myös synnynnäinen muutos. Saksanpaimenkoirilla nähdään melko
yleisesti tilanne, jossa ristiluu on liian alhaalla suhteessa viimeiseen lannenikamaan. Rakenteellisen
heikkouden vuoksi kyseiseen nikamaväliin voi kohdistua epänormaali kuormitus, jolloin
seurauksena voi olla nikamien välisten nivelsiteiden paksuuntuminen, luupiikkien muodostuminen
tai välilevytyrä.
Kaikki nämä sairaudet ahtauttavat selkäydinkanavaa. Oireena havaitaan sairauden alkuvaiheessa
tunnusteluarkuutta lantiorangan loppuosasta sekä kipua kun takajalkoja käännetään taaksepäin.
Makuulta nouseminen ja hyppääminen aiheuttavat usein kipua. Sairauden edetessä takaraajoihin
kehittyy halvausoireita. Myös rakon ja peräsuolen sulkijalihaksen hermotukseen voi kehittyä
häiriöitä.
Taudinmäärityksessä esitiedoilla ja käsin tehtävällä tutkimuksella on suuri merkitys.
Röntgentutkimus antaa tietoa luisista rakenteista. Selkäytimen varjoainetutkimuksesta on apua
taudinmäärityksessä vain osalla potilaista. Varjoainetutkimus näyttää muutokset, jotka aiheuttavan
puristusta selkäydintä ympäröivään nestetilaan.
Suurella osalla koirista tämä selkäydinnestetila päättyy ennen viimeisen lannenikaman ja ristiluun
väliä. Magneettikuvaus ja tietokonetomorgra akuvaus ovat parhaita menetelmiä viimeisen
lannenikaman ja ristiluun alueen ongelmien selvittelyssä. Viimeisen lannenikaman ja ristiluun välin
ahtauman oireet helpottuvat lievissä tapauksissa, kun potilas saa tulehduskipulääkkeitä ja välttää
hyppäämistä.
Leikkaushoitoa tarvitaan jos kivut eivät hellitä kipulääkkeillä tai jos takajalkojen lihakset alkavat
surkastua tai havaitaan takajalkojen tai virtsarakon halvausoireita. Leikkauksessa poistetaan luisen
selkäydinkanavan katto ja mahdollinen välilevytyrä viimeisen lannenikaman ja ensimmäisen
ristinikaman alueelta. Toipuminen leikkauksesta on nopeaa ja ennuste on varsin hyvä.
Nikamien silloittuminen yhteen eli spondyloosi
Spondyloosilla tarkoitetaan selkänikamien kasvamista yhteen, kun nikamien välille muodostuu
luiset sillat. Tavallisimmin kyseessä on isoilla koiraroduilla yleisesti tavattava tila, joka yleensä on
täysin oireeton. Kipua voi tosin esiintyä silloin, kun luusillat ovat vasta kasvamassa yhteen.
Nikamien silloittumisen syynä lienee se, että nikamien välisiin nivelsiteisiin kohdistuu liian suuri
rasitus, jolloin luupiikkimuodostus ja luusilloitus alkaa. Nikamien silloittuminen yhteen voi myös
olla seurausta useista selkärangan sairauksista, kuten nikamien yliliikkuvuus, nikamien
kehityshäiriöt ja bakteeritulehdukset.
Selkäydin kanavan ahtautuminen kaulan alueella eli Wobblerin oireyhtymä
Suurikokoisilla koiraroduilla esiintyy selkärangan kehityshäiriötä, jossa selkäydinkanava ahtautuu
kaularangan takaosassa. Tauti esiintyy tavallisimmin dobermannilla ja tanskandogilla.
Tanskandogilla oireet ilmaantuvat yleensä 3-18 kk iässä, dobermannilla usein myöhemmin, vasta
5-9 vuoden iässä.
Sairauden alkuvaiheessa esiintyy yleensä lievää takajalkojen liikehäiriötä, joka tyypillisesti on
luonteeltaan paheneva. Sairauden edetessä oireet ilmaantuvat myös etujalkoihin. Kipu ja
hermotuksen häiriöt voivat nopeasti pahentua välilevytyrän seurauksena.
Kaularangan kehityshäiriöitä on monenlaisia ja taudin synty on osin tuntematon. Usein
kaulanikamien niveltyminen toisiinsa on epänormaalia, jolloin nikaman etureuna pääsee
nousemaan, jolloin selkäydinkanava ahtautuu. Dobermannilla kaularangan viimeisen nikaman
runko on usein epämuodostunut ja välilevytyrää esiintyy tässä nikamavälissä usein. Nikamien
väliset nivelsiteet voivat myös olla paksuuntuneet. Myös selkäydinkanavan yläpuolella oleviin
nikamien välisiin niveliin voi kehittyä nivelrikkomuutoksia, luupiikkejä.
Luupiikit voivat painaa selkäydintä. Tällaisia muutoksia havaitaan melko usein tanskandoggilla.
Taudinmääritys tapahtuu oireiden, hermojärjestelmän tutkimuksen, röntgenkuvauksen ja
varjoainekuvauksen avulla. Lieviä oireita voi kokeilla hoitaa särkylääkkeillä ja levolla. Hoidon tulos
on usein tilapäinen ja heikko. Vaikeammat tapaukset vaativat leikkaushoitoa. Ennuste on
kohtalaisesta varaukselliseen muutosten laajuudesta riippuen.
Nikamien bakteeritulehdus eli Diskospondyliitti
Bakteeritulehdus iholta, virtsateistä tai muualla elimistöstä voi veren mukana kulkeutua
selkänikamiin. Tautia tavataan eniten suurikokoisten rotujen keski-ikäisillä yksilöillä. Oireina
havaitaan paikallista kipua, kuumetta, haluttomuutta ja laihtumista. Hermotuksen puutoksia ja
halvausoireita alkaa esiintyä, kun tulehdus aiheuttaa sellaisia kudosmuutoksia (mm.
luupiikkimuodostus), jotka painavat hermoja. Taudinmääritys tapahtuu oireiden ja
röntgentutkimuksen avulla. Ensisijainen hoito on 4-6 viikkoa kestävä antibioottihoito. Vaikeissa
tapauksissa voidaan joutua turvautumaan leikkaushoitoon.
Selkäytimen äkillinen verenkiertohäiriö
Selkäytimen äkillinen verenkiertohäiriö on melko tavallinen halvauksen syy varsinkin suurilla
koiraroduilla. Välilevyn ytimestä irtoaa jostain syystä rustomassaa, joka tukkii selkäytimen osaa
ravitsevan valtimon. Seurauksena on äkillinen halvaustila, joka ainakin aluksi on selvästi
toispuoleinen. Useimmiten halvaus liittyy aktiiviseen liikuntaan.
Heti halvaantumisen jälkeen noin puolen tunnin ajan voi esiintyä levottomuutta ja ilmeisen
kipuakin. Sen jälkeen potilas on kivuton. Jos selkäytimen verenkiertohäiriö on vakava, halvaustila
voi nopeasti pahentua. Taudinmääritys tehdään esitietojen, hermojärjestelmän tutkimuksen ja
selkäytimen varjoainetutkimuksen avulla.
Varjoainetutkimuksella varmistetaan, että kyseessä ei ole selkäytimen kasvainsairaus. Selkäytimen
kasvainmassa, johon on äkillisesti tullut verenvuoto, aiheuttaa aivan samanlaiset oireet kuin
selkäytimen verenkiertohäiriö. Selkäytimen äkilliselle verenkiertohäiriölle ei ole hoitoa. Potilas
paranee itsestään, jos on parantuakseen. Paranemisen ennuste on hyvä, jos potilaan raajojen
re eksit eli heijasteet ovat kunnossa. Jos taas raajan tai raajojen re eksit eivät toimi, ennuste on
varauksellinen.
Ensimmäisen ja toisen kaulanikaman sijoiltaan meno eli Atlantoaksiaalinen subluksaatio
Ensimmäisen ja toisen kaulanikaman sijoiltaan menoa esiintyy kääpiöroduilla. Sijoiltaanmenon
aiheuttaa se, että kyseisten nikamien väliset nivelsiteet ovat epänormaalin heikot. Myös ulkoinen
voima, esim. auto-onnettomuus voi vaurioittaa nikamien välisiä siteitä.
Lievissä tapauksissa oireena on voimakas niskakipu. Vakavammissa tapauksissa oireena on kivun
lisäksi neliraajahalvaus. Vakava-asteinen nikamien sijoiltaan meno aiheuttaa kuoleman: ydinjatkos
puristuu kasaan, josta seuraa hengityskeskuksen vaurioituminen ja hengityksen pysähtyminen.
Taudinmääritys tehdään röntgenkuvauksen ja hermojärjestelmän tutkimuksen perusteella. Lieviä
tapauksia voidaan hoitaa kaulaa ja niskaa tukevalla siteellä. Vakavammat tapaukset vaativat
leikkaushoidon. Molempien hoitomuotojen ennuste on varauksellinen.
Selkäytimen rappeutuminen eli Degeneratiivinen Myelopatia
Selkäytimen solujen aineenvaihdunnan tuntematon ongelma aiheuttaa selkäytimen ennenaikaisen
rappeutumisen. Tautia tavataan eniten saksanpaimenkoirilla. Tautiin ei tyypillisesti liity kipuoireita.
Oireet alkavat yleensä 6-9 ikävuoden jälkeen. Takajalkojen hermotuksen häiriö aiheuttaa
takajalkojen voimattomuutta ja takapään horjumista ja kompurointia.
Kun koira kävellessään vie takajalkaansa eteenpäin, kynnet laahaavat maahan. Tämä aiheuttaa
kynsien epänormaalia kulumista. Myös virtsaamis- ja ulostamisongelmia voi esiintyä. Oireiden
etenemisnopeus vaihtelee. Halvaustila voi edetä myös etujalkoihin. Parantavaa hoitoa ei ole.
Aktiivinen liikunta on tarpeen, että hermotukseltaan heikot takaraajat pysysisivät kunnossa.
Kasvaimet
Useita kasvaintyyppejä tavataan sekä nikamissa että hermokudoksessa. Kotieläimistämme koiralla
hermojärjestelmän kasvaimia esiintyy eniten. Jos kasvain sijaitsee aivoissa, oireena voi olla mm.
luonteen muuttumista, uneliaisuutta sokeutta, tasapainohäiriöitä ja kohtauksittaista kouristelua
riippuen siitä missä osassa aivoja kasvain sijaitsee.
Selkäytimen kasvainsairaudet aiheuttavat tyypillisesti raajan tai raajojen hitaasti etenevän
hermotuksen häiriön. Kipuoireita esiintyy vain harvoin. Hermotuksen häiriö voi tosin tulla äkillisesti
esille tai pahentua äkillisesti, jos kasvaimeen tulee verenvuoto (ks. selkäytimen äkillinen
verenkiertohäiriö).
Taudinmääritys tehdään esitietojen, hermojärjestelmän tutkimuksen, röntgentutkimuksen ja
selkäytimen varjoainetutkimuksen avulla. Varjoainetutkimuksessa nähdään selkäytimen
epänormaali laajeneminen tai selkäytimeen kohdistuva puristus. Magneettikuvaus antaa
varjoainekuvaukseen verrattuna lisätietoa mm. kasvaimen tyypistä ja levinneisyydestä.
Magneettikuvaus on paras tapa todeta aivojen kasvainsairaudet.
Muut hoitomuodot
Osassa selkäsairauksia saavutetaan hyviä hoitotuloksia mm. kiropraktiikalla, fysioterapialla ja
akupunktiolla. Yleissääntönä voidaan pitää sitä, että sellaiset sairaudet, joissa selkäydin on
puristuksissa, ovat huonompia kohteita näille hoidoille ja myös riskit ovat suurempia. Sen sijaan
kipuoireet, joissa kivun aiheuttaja on selkälihasten kramppi tai nikamien välisten nivelten lievät
ongelmat, saattavat helpottua kiropraktiikalla, fysioterapialla ja akupunktiolla. Kipeä selkä on siis
ensin syytä tutkia perusteellisesti ennen kiropraktiikkaa ja muita manipulaatiohoitoja.
 Takaisin verkkoklinikan pääsivulle
Takaisin etusivulle
Artikkelin kirjoittaja: Esa Eskelinen, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
Artikkelin kirjoitusvuosi: 2008
© 2008 Apex Malmin Eläinklinikka. Lyhyt lainaus artikkelista sallitaan, kun artikkelin kirjoittaja, Malmin Eläinklinikka Apex ja kirjoitusvuosi mainitaan.
|
