Reisiluun pään kuolio eli Legg perthes-tauti

Pienikokoisilla koiraroduilla, erityisesti terriereillä, esiintyy sairautta, jossa kasvuiässä
reisiluun pään verenkierto häiriintyy. Tämä sairaus tunnetaan myös nimellä Legg
Perthes -tauti. Verenkierron häiriintyminen johtaa reisiluun pään kasvun häiriöön ja
surkastumiseen sekä nivelrikkomuutoksiin.

Sairauden oireet alkavat noin 5 kk iässä. Koira alkaa ontua varsinkin kovan rasituksen
jälkeisen levon jälkeen. Lonkkanivel on myös kipeä. Varsinkin lonkkanivelen ojennus
tekee kipeää. Usein reiden lihaksisto surkastuu, koska koira ei käytä kipeää raajaansa.

Legg Perthes -taudin hoitona voi kokeilla tulehduskipulääkkeitä. Yleensä kuitenkin
tarvitaan kirurgista hoitoa:

• Lonkkaproteesin asentaminen
  
  Nykyään voidaan myös pienille koirille laittaa vaurioituneen lonkkanivelen tilalle
  lonkkaproteesi. Lonkaproteesin asentaminen antaa parhaan toiminnallisen
  tuloksen: lonkkaproteesin asentamisen jälkeen raajan toiminta on normaali tai lähes
  normaali. Tämän menetelmän haittapuolena on leikkauksen korkea hinta sekä
  leikkaukseen mahdollisesti liittyvät komplikaatiot, mm. proteesin meneminen sijoiltaan.
  Komplikaatioriski on muutaman prosentin luokkaa.
  
  Esimerkki: Koirapotilas Ykä 5 v kettuterrieri.
  
  Ykällä oli todettu jo nuorena Legg Perthes –tauti ja oikean reisiluun pää ja kaula oli
  poistettu (ks. kohta b.). Leikkauksesta huolimatta Ykän ongelma jatkui: Ykä ontui oikeaa
  takajalkaansa, oikea reisi ojentui vain vähän ja reiden ojentaminen tuotti kipua ja oikea
  takajalan lihaksisto oli surkastunut. Ykälle asennettiin lonkkaproteesi.
  Video Ykä –terrierin toipumisesta lonkkaproteesileikkauksen jälkeen löytyy osoitteesta:
  
  http://www.youtube.com/watch?v=5vot02vTv7k
  
  
• Reisiluun pään ja kaulan poisto
  
  Surkastunut reisiluun pää sekä reisiluun kaulaosa poistetaan. Leikkauksen jälkeen
  lonkkamaljakon ja reisiluun yläosan välille muodostuu nuijamainen valenivel, joka
  on yleensä kohtuullisen toimiva ja kohtuullisen kivuton. Raaja jää hieman normaalia
  lyhyemmäksi ja yleensä potilas ei käytä leikattua rajaa aivan yhtä paljon kuin tervettä
  takajalkaansa. Leikkauksen jälkeen toipumisaikana tarvitaan tehokasta fysioterapiaa,
  liikuntaa ja venyttelyä, että valenivelen liikkuvuus tulisi riittäväksi.

Takaisin verkkoklinikan pääsivulle
Takaisin etusivulle