Perinnölliset silmäsairaudet, niiden oireet, diagnostiikka,
merkitys yksilön ja jalostuksen kannalta
PRA
Progressiivinen retinan atro a, PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuma, käsittää suuren joukon
perinnöllisiä, eri alkuperästä johtuvia tauteja, jotka vääjäämättä johtavat sokeuteen.
PRA voi esiintyä myöhäissyntyisenä (keski-iässä ja jopa myöhemmin) tai jo hyvin nuorella iällä.
Koiran verkkokalvo voi syntyessä olla täysin terve ja sairastua myöhemmin (degeneraatio) tai
verkkokalvo voi olla jo syntymästä asti epänormaali (dysplasia).
Oireet alkavat tavallisimmin hämäräsokeutena. Molempien silmien verkkokalvolla matalia
valomääriä aistivat sauvasolut alkavat rappeutua ensin. Hämärässä koira voi olla levoton tai
huomattavan varovainen, erityisesti ympäristössä, jossa se ei ole tottunut liikkumaan. Ajan kanssa
myös kirkkaassa valossa toimivat tappisolut alkavat rappeutua johtaen täydelliseen sokeuteen.
Sokea koira pärjää yleensä hyvin tutussa ympäristössä. Ulkoilutettaessa sokea koira tulee aina pitää
kytkettynä. Pitkälle edenneessä tapauksessa PRA potilaan silmäterät eli pupillit ovat usein
poikkeuksellisen laajat sekä hitaasti valoon reagoivat. Ikä, jolloin oireet alkavat, vaihtelee
roduittain. Monella rodulla pitkälle edenneessä PRA taudissa nähdään lisäksi silmän muuttuneen
aineevaihdunnan takia linssin harmaakaihi- eli kataraktamuutoksia.
PRAan sairastuneelle yksilölle ei ole hoitoa, joka voisi estää, hidastaa tai parantaa oireita.
Muutosten diagnosointi vaatii silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemän silmätutkimuksen
eli oftalmoskooppisen tutkimuksen. Pupillit laajennetaan silmätippojen avulla noin puoli tuntia
ennen tutkimuksen alkua. Virallisen silmätarkastuslausunnon voi antaa vain virallisia silmätarkastuslausuntoja
antava perinnöllisiin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri. Virallinen silmätarkastuslausunto
on Suomen Kennelliittoon ja rotujärjestölle annettava todistus tunnistusmerkityn
koiran silmätutkimuksesta.
Tutkimushetkellä terveelle koiralle annettavan silmälausunnon voimassaoloaika on rodusta
riippuen 1-2 vuotta. Koska PRA voi ilmetä hyvinkin myöhään joissakin roduissa, tulisi sen rodusta
poissulkemiseksi tutkia myös vanhempia eikä vain jalostukseen käytettäviä yksilöitä. PRA diagnoosin
saanutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
PRA on todettu tai epäilty perinnölliseksi taudiksi jo yli 70 rodulla. Periytyminen noudattaa tavallisimmin
autosomaalista resessiivistä periytymistapaa (sukupuolesta riippumaton, väistyvä). Siten
ilmiasultaan sairaan yksilön vanhemmat voivat olla silmätutkimuksessa ilmiasultaan terveitä nk.
kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat PRA geenin nk. kantajia niin 25 % jälkeläisistä ovat
sairaita, 50 % kantajia ja 25 % terveitä. Ilmiasultaan sairaiden vanhempien kaikki jälkeläiset ovat
sairaita.
Kantajien (oftalmoskooppisesti terveiden yksilöiden) tunnistaminen on nykyään joidenkin rotujen
kohdalla mahdollista geenitestin avulla. Geenitesteihin liittyy kuitenkin vielä heikkouksia, jotka
pitää ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa. ERG- eli elektroretinogra atutkimuksen avulla voidaan
paljastaa sairaat yksilöt, ennen kuin verkkokalvomuutokset ovat oftalmoskooppisesti nähtävissä.
CEA
Collie eye anomaly eli collierotuisilla (Pitkä- ja Lyhytkarvaiset Colliet, Shetlannin Paimenkoirat,
Bordercolliet, myös muita rotuja) esiintyvä silmän kehityshäiriö on perinnöllinen synnynnäinen
sairaus, jossa todetaan kovakalvon, suonikalvon, verkkokalvon sekä silmän näköhermon
kehityshäiriöitä. Sairaus periytyy todennäköisesti usean perintötekijän yhteisvaikutuksesta nk.
polygeenisesti.
Mikäli silmän muutokset ovat lieviä (paikallinen pieni suonikalvon vajaakehitysalue näköhermon
vieressä lateraalisesti, CRD / CH, chorioretinal dysplasia / choroidal hypoplasia), sairastunut koira voi
olla täysin oireeton. Vakavimmassa tapauksessa (laajoja muutoksia kova- ja verkkokalvolla, vakava
näköhermon tai sen lähiympäristön kehityshäiriö / halkio eli coloboma) koira voi olla syntymästä
asti sokea. Muutokset eivät yleensä etene, mutta vakavammissa CEA- tapauksissa (coloboma laaja,
mikä johtanut verkkokalvon osittaiseen tai laajaan irtaumaan, ablaatio) voi myöhemmin tulla
silmänsisäisiä verenvuotoja (hyphema), johtaen tällöin viimeistään näkökyvyn merkittävään
heikkenemiseen, yleensä sokeuteen.
Muutosten diagnosointi vaatii silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemän
silmätutkimuksen eli oftalmoskooppisen tutkimuksen. Pupillit laajennetaan silmätippojen avulla
noin puoli tuntia ennen tutkimuksen alkua. Virallisen silmätarkastuslausunnon voi antaa vain
virallisia silmätarkastuslausuntoja antava perinnöllisiin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri.
Virallinen silmätarkastuslausunto on Suomen Kennelliittoon ja rotujärjestölle annettava todistus
tunnistusmerkityn koiran silmätutkimuksesta.
Muutokset ovat synnynnäisiä, ja yleensä molemmissa silmissä esiintyviä, tosin usein hyvinkin
eriasteisesti. CEA on diagnosoitavissa jo pentutarkastuksessa 6-8 viikon iässä. Lievä CRD /
CH-muutos eli paikallinen kehityshäiriö suoni- ja verkkokalvolla voi näennäisesti hävitä muutaman
kuukauden iässä sen pigmentoituessa ympäristönsä kaltaiseksi. Näillä nk. go-normal yksilöillä
muutokset solutasolla sinänsä eivät parane, muutokset eivät vain ole enää tulkittavissa
oftalmoskooppisesti. 6-8 viikkoa vanhan pennun silmän ja näköhermonpään pienuudesta johtuen
coloboman eli näköhermon ja sen lähiympäristön kehityshäiriön tulkinta oftalmoskooppisesti voi
olla sangen työlästä. Coloboman poissulkemiseksi yksilö tulisi tutkia uudelleen vuoden iässä.
Yksilöitä, joilla on todettu coloboma / verkkokalvon irtauma / silmänsisäinen verenvuoto, ei
suositella käytettäväksi jalostukseen. Lisäksi on todettu, että coloboma-potilaiden (joko 1 tai
molemmat vanhemmat coloboma-potilaita) pentuekoot ovat merkittävästi pienempiä kuin CRD- /
CH-potilailla tai oftalmoskooppisesti terveillä yksilöillä.
CEAan sairastuneelle potilaalle ei ole olemassa hoitoa, joka ennaltaehkäisisi, hidastaisi tai parantaisi
sairauden.
KATARAKTA
Perinöllinen harmaakaihi eli katarakta (ennen käytettiin nimitystä HC, hereditary cataract) on
nuorella tai keski-ikäisellä koiralla esiintyvä silmän linssin samentuma joko yhdessä tai molemmissa
silmissä. Harmaakaihi on todettu tai epäilty perinnölliseksi jo yli 100 rodulla. Kaihi periytyy
tavallisimmin autosomaalisesti resessiivisesti (väistyvä, sukupuolesta riippumaton), joskin
dominoivasti periytyvää kaihia myös tavataan.
Kaihi on nimitys linssissä olevalle samentumalle, jonka läpi valo ei pääse. Normaalisti nuoren koiran
linssi on kristallinkirkas. Sen tehtävä on taittaa valoa sopivasti verkkokalvolle, jotta silmä voi aistia.
Perinnöllistä kaihia tulee aina epäillä nuorella tai keski-ikäisellä koiralla, jolla on joko toisessa tai
molemmissa silmissä kaihimuutos, jonka ei voi selittää syntyneen trauman, tulehduksen,
aineenvaihduntasairauden tai korkean iän myötä. Perinnöllisen kaihin tyypillisiä tunnusmerkkejä
ovat mm muutoksen sijainti rodulle tyypillisessä paikassa linssissä, muutoksia molemmissa
silmissä, muutos on etenevä, samantyyppisiä vaikkakin rodulle epätyypillisiä muutoksia tavataan
myös sisaruksissa ja / tai vanhemmissa. Pieniä pistemäisiä tai lasikuitumaisia samentumia silmän
linssin ytimessä
eli nukleuksessa ja muutoksia linssi taka- tai etukapselissa ei lueta kuuluvaksi
kaihimuutoksiin.
Kaihi voi ilmetä jo syntymästä saakka, tällöin sitä kutsutaan synnynnäiseksi kaihiksi, joka voi olla
myös perinnöllinen muutos. Kaihi voi ilmetä missä iässä tahansa. Perinnöllinen kaihi ilmenee usein
nuorella iällä, joskin poikkeuksia esiintyy rotujen ja rodun sisällä yksilöiden välillä. Kaihi voi olla
pieni muutos linssissä, joka ei etene, eikä vaivaa koiraa, mutta se voi olla myös etenevä, johtaen
linssin täydelliseen samentumiseen ja siten silmän näkökyvyn menetykseen. Kaihia tavataan myös
tietyillä roduilla toissijaisena PRA tautiin liittyen. Kaihi sinänsä ei aiheuta kipua, mutta pitkälle
kehittyneeseen kaihiin liittyy aina silmän tulehdustiloja, jotka vaativat hoitoa, niiden muuten
aiheuttaessa potilaalle voimakastakin kipua. Kaihiintunutta linssiä voikin pitää eräänlaisena
vierasesineenä silmän sisällä.
4 vuoden iästä alkaen koiralla silmän linssi alkaa samentua (seniili skleroosi, nukleaari skleroosi).
Linssi harmaantuu ja siinä on usein tyypillinen siniharmaa kajo. Tämä johtuu linssin ikääntymisen
myötä sen tiivistymisestä ja on täysin normaali fysiologinen ilmiö, eikä vaikuta koiran näkökykyyn.
Muutosten diagnosointi vaatii silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemän
silmätutkimuksen eli oftalmoskooppisen tutkimuksen. Pupillit laajennetaan silmätippojen avulla
noin puoli tuntia ennen tutkimuksen alkua. Virallisen silmätarkastuslausunnon voi antaa vain
virallisia silmätarkastuslausuntoja antava perinnöllisiin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri.
Virallinen silmätarkastuslausunto on Suomen Kennelliittoon ja rotujärjestölle annettava todistus
tunnistusmerkityn koiran silmätutkimuksesta.
Tutkimushetkellä terveelle koiralle annettavan silmälausunnon voimassaoloaika on rodusta
riippuen 1-2 vuotta. Koska kaihi voi ilmetä myöhään joissakin roduissa, tulisi sen rodusta
poissulkemiseksi tutkia myös vanhempia eikä vain jalostukseen käytettäviä yksilöitä. Kaihidiagnoosin
saanutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
Kaihiin ei ole olemassa lääkkeellistä hoitoa, joka ennaltaehkäisisi, hidastaisi tai parantaisi sairauden.
Kirurginen hoito, jossa linssikapselin ympäröivä linssin samentunut sisältö poistetaan ja tilalle
asetetaan valoa taittava keinolinssi, on ainoa tapa saada sokeutuneen silmän näkökyky takaisin.
PRA-sairaan potilaan kaihin leikkauksesta ei luonnollisestikaan ole hyötyä.
Pitkälle edenneen kaihin aiheuttamaa silmänsisäistä tulehdustilaa voidaan hallita silmätipoilla.
LINSSILUKSAATIO, LL
Perinnöllinen linssin ripustinsäikeiden heikkous, joka ilmenee yleensä 3-6 v iässä. Sairaus on
tyypillinen terrieriroduilla, mutta esiintyy myös monella muulla rodulla.
Linssi alkuun subluksoituu eli irtoaa pois paikaltaan vain osittain mutta lopulta luksoituu eli irtoaa
pois paikaltaan kokonaan. Yleensä molempien silmien linssit luksoituvat, mutta ei välttämättä
samaan aikaan. Linssi voi vaeltaa pupilla-aukon läpi silmän etukammiotilaan aiheuttaen silmän
sisäisen nestekierron tukkeutumisen ja siten silmänpaineen nousun. Tila on tällöin kivulias ja
jatkuessaan johtaa verkkokalvon tuhoutumiseen ja siten näkökyvyn menetykseen. Nopea
leikkaushoito on yleensä tarpeen, lopputuloksena on kuitenkin näkökyvyltään heikentynyt silmä.
Muutosten diagnosointi vaatii silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemän
silmätutkimuksen eli oftalmoskooppisen tutkimuksen. Pupillat laajennetaan silmätippojen avulla
noin puoli tuntia ennen tutkimuksen alkua. Virallisen silmätarkastuslausunnon voi antaa vain
virallisia silmätarkastuslausuntoja antava perinnöllisiin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri.
Virallinen silmätarkastuslausunto on Suomen Kennelliittoon ja rotujärjestölle annettava todistus
tunnistusmerkityn koiran silmätutkimuksesta.
Tutkimushetkellä terveelle koiralle annettavan silmälausunnon voimassaoloaika on rodusta
riippuen 1-2 vuotta. Koska LL voi ilmetä yksilöllä vasta jalostusuran päätyttyä, tulisi, linssiluksaation
rodusta poissulkemiseksi, tutkia myös vanhempia eikä vain jalostukseen käytettäviä yksilöitä. LL
diagnoosin saanutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
PHPV / PHTVL
Persistoiva hyperplastinen primaari vitreus / persistoiva hyperplastinen tunika vaskulosa lentis.
Tämä nimihirviö tarkoittaa sikiökautisen liikakasvuisen `alkulasiaisen´ ja silmän sisällä linssiä
suonittavan verisuonijärjestelmän jäännettä. Osa em. rakenteista kehittyy virheellisesti sikiökauden
alkuvaiheessa hyperplastiseksi eli liikakasvuiseksi.
Normaalisti sikiökautisen lasiaisen (lasiainen =vitreus) ja sikiökautista linssiä ruokkivan
verisuonijärjestelmän (tunika vaskulosa lentis) tulisi hävitä syntymän aikoihin. Joillakin yksilöillä
näin ei tapahdu, vaan sikiökautisista liikakasvuisista rakenteista jää osia pysyvästi (persistoivasti).
Vakavimmissa asteissa em. rakenteet aiheuttavat linssin takakapseliin samentumia, linssin muodon
muutoksia, altistavat linssin myöhemmille kaihimuutoksille ja voivat sisältää jopa toimivaa
verisuonitusta altistaen silmän sisäisille verenvuodoille. Vakavimmissa asteissa yksilö voi olla jo
hyvin nuoresta iästä sokea.
PHTVL/PHPV muutokset jaetaan vakavuudeltaan 1.-6. asteisiin. Sairautta todetaan mm
Dobermannilla, Amerikan Sta ordshire Bull Terrierilla, suomalaisissa pystykorvaroduissa. Muutoksia
nähdään yleensä molemmissa silmissä. Periytyminen monella rodulla on tuntematon.
Dobermannilla PHTVL/PHPV -sairauden epäillään periytyvän dominoivasti.
Muutosten diagnosointi vaatii silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemän
silmätutkimuksen eli oftalmoskooppisen tutkimuksen. Pupillit laajennetaan silmätippojen avulla
noin puoli tuntia ennen tutkimuksen alkua. Virallisen silmätarkastuslausunnon voi antaa vain
virallisia silmätarkastuslausuntoja antava perinnöllisiin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri.
Virallinen silmätarkastuslausunto on Suomen Kennelliittoon ja rotujärjestölle annettava todistus
tunnistusmerkityn koiran silmätutkimuksesta.
Muutokset ovat synnynnäisiä, joten pentutarkastuksessa 6-8 viikon iässä voidaan jo todeta
vakavimmat PHTVL/PHPV - muutokset. 1. asteen muutokset voivat olla vaikeita todeta silmän
pienen koon takia, joten niiden diagnosointi voi vaatia myöhempää silmätutkimusta uudelleen.
Rodussa, jossa PHTVL / PHPV –sairaus on todettu tai epäilty perinnölliseksi, yksilöitä, joilla on
todettu 2. astetta ja sitä vakavampia PHTVL /PHPV muutoksia ei saa käyttää jalostukseen.
Muutoksiin ei ole lääkkeellistä hoitoa. Lievät muutokset eivät etene, eivätkä haittaa koiraa.
Vakavampien muutosten kirurginen hoito on hyvin riskialtista, joten kukin tapaus pitää tarkkaan
harkita, jotta koiralle ei koidu leikkauksesta tarpeetonta kärsimystä.
PPM
Persistoiva pupillaari membraani, PPM, on synnynnäinen silmän kehityshäiriö, jossa sikiökautinen
silmän linssin etuosaa ruokkiva verisuonitettu verkko / kalvo ei häviä normaalisti syntymän aikoihin
tai viimeistään 6 viikon sisällä. Basenjilla tämä häviäminen voi viedä jopa 6-8 kk.
Verisuonitetun verkon / kalvon jäänteenä voidaan nähdä yhdessä tai molemmissa silmissä linssin
etukapselissa keskellä pieniä pigmentoituneita pisteitä tai iriksen eli värikalvon pinnalla
lankamaisia niin kutsuttuja PPM-rihmoja. Rihmat voivat olla lyhyitä tai pitkiä. Rihmat voivat kulkea
iriksestä irikseen jopa pupillan poikki, iriksestä linssin etukapseliin tai iriksestä sarveiskalvoon
aiheuttaen linssin ja sarveiskalvon kiinnityskohtaan samentumamuutoksen. Rihmojen sijasta
voidaan todeta laajempia kudoslevymäisiä muutoksia. Vakavimmissa tapauksissa muutokset
heikentävät yksilön näkökykyä. Tällaisia muutoksia ovat PPM-rihmat iriksestä linssiin ja / tai
sarveiskalvoon sekä levymäiset muodostumat.
Basenjilla on epäilty PPM muutosten liittyvän geneettisesti silmän näköhermonpään
halkiolöydökseen, niin kutsuttuun colobomaan, joka on vakava silmän näkökykyyn vaikuttava
kehityshäiriö. Tarkkaan ei tiedetä, miten PPM tai coloboma muutokset Basenjilla periytyy.
PPM –muutosten diagnosointi vaatii silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemän
silmätutkimuksen eli oftalmoskooppisen tutkimuksen. Virallisen silmätarkastuslausunnon voi antaa
vain virallisia silmätarkastuslausuntoja antava perinnöllisiin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri.
Virallinen silmätarkastuslausunto on Suomen Kennelliittoon ja rotujärjestölle annettava todistus
tunnistusmerkityn koiran silmätutkimuksesta. Silmät tutkitaan ennen laajentavien silmätippojen
antoa, jotta voidaan arvioida iris täydelleen ennen sen vetäytymistä syrjään pupillin laajentuessa.
Samalla tarkistetaan, ettei pupillin lääkkeellinen laajentaminen vahingoita silmää, jos potilaalla on
vakavampi PPM muutos.
Sairaus ei lievemmissä muodoissa haittaa yksilöä lainkaan. PPM muutokset eivät häviä koskaan,
mutta eivät luonnollisesti lisäännykään.
Roduilla, joilla vaiva on todettu tai vahvasti epäilty perinnölliseksi, vakavamman PPM diagnoosin
(iris-sarveiskalvo /iris –linssi / levymäisiä muutoksia) saanutta yksilöä ei tule käyttää jalostukseen,
muissa tapauksissa puolisoksi tulisi valita PPM vapaa yksilö.
RD
Retinan dysplasia, RD, eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäriö on usealla rodulla perinnölliseksi
epäilty tai todettu sairaus, jossa verkkokalvo kehittyy jo sikiökaudella palautumattomasti
epänormaalisti. Verkkokalvon rakenne voi paikallisesti olla liikakasvuinen tai osin irtaantunut,
muodostaen poimuja ja pienempiä tai laajempia irtaumia. Vakavimmassa tapauksessa koko
verkkokalvo on irtaantunut.
RD jaetaan löydöksien perusteella kolmeen luokkaan. mRD, multifokaali RD, tarkoittaa että
potilaalla on verkkokalvollaan (yhdessä tai molemmissa silmissä) 1 tai useampia poimuja.
gRD, geograafi nen RD, on mRD-muutosta laajempi poimujen ja verkkokalvon ohentumien
saarekemainen kertymä, joka jo todennäköisesti vaikuttaa näkökykyyn toisin kuin mRD.
tRD eli totaali RD, verkkokalvo on kokonaisuudessaan irti. tRD potilas on usein syntymästään
saakka sokea.
RD sairaus useimmiten periytyy resessiivisesti. Osalla roduista esiintyy RD sairauteen liittyen muita
silmän kehityshäiriöitä ja osalla voi esiintyä RD sairauden lisäksi mm. luustomuutoksia.
Muutosten diagnosointi vaatii silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemän
silmätutkimuksen eli oftalmoskooppisen tutkimuksen. Pupillit laajennetaan silmätippojen avulla
noin puoli tuntia ennen tutkimuksen alkua. Virallisen silmätarkastuslausunnon voi antaa vain
virallisia silmätarkastuslausuntoja antava perinnöllisiin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri.
Virallinen silmätarkastuslausunto on Suomen Kennelliittoon ja rotujärjestölle annettava todistus
tunnistusmerkityn koiran silmätutkimuksesta. Diagnoosi voidaan tehdä jo pentuna 6-8 viikon iässä.
Ei tiedetä ovatko mRD, gRD ja tRD keskenään geneettisesti samoja sairauksia. On rotuja joilla
esiintyy kaikkia em. RD muotoja ja rotuja, joilla mRD potilaita käytetään aktiivisesti jalostukseen ja
silti vakavampia verkkokalvon kehityshäiriöitä (gRD, tRD) ei esiinny.
Rodusta riippuen mRD diagnoosin saaneita potilaita saa käyttää jalostukseen, kunhan valitulla
puolisolla ei ko muutoksia ole. gRD ja tRD potilaita ei saa käyttää jalostukseen missään rodussa.
KCS
Keratokonjunktivitis sicca, KCS eli kuivasilmäisyys on monella rodulla perinnölliseksi epäilty sairaus
jossa kyynelnesteen tuotto hiipuu osin tai kokonaan aiheuttaen silmään sarveiskalvon ja
sidekalvon tulehdusta, kipua ja ajan kanssa jopa näkökyvyn heikkenemistä sarveiskalvon
muutosten takia.
Kuivasilmäisyyttä esiintyy erityisesti kääpiöroduilla. Kuivasilmäisyyden syynä voi olla perinnöllisen
alttiuden lisäksi mm eri lääkeaineet, kyynelrauhasen hermotuksen häiriöt,
aineenvaihduntasairaudet, infektiot, autoimmuunisairaudet. Paikalliset tiettyyn kudostyyppiin
kohdistuvat autoimmuunisairaudet ovat todennäköisesti tavallisin kuivasilmäisyyden syy koirilla.
Oireet alkavat sidekalvon punoituksena ja silmän rähmimisenä. Silmä rähmii usein runsaasti ja
rähmä on tyypillisesti silmän pintaan tarttuvaa ja hyvin sitkeää, venyvää.
Silmä voi olla valoarka. Sarveiskalvo voi samentua, suonittua ja pigmentoitua aiheuttaen
näkökyvyn heikkenemistä. Sarveiskalvon haavaumat ovat melko tavallisia. Silmä kutiaa ja on
kivulias.
Diagnoosi tehdään mittaamalla kyynelnesteen tuotto nk. Schirmerin kyyneltestillä (STT, Schirmer
Tear Test). Normaaliarvo on 15-25 mm /min. Mikäli tulos asettuu 11-15 mm / min tasolle on
epäiltävä alkavaa tai lievää kuivasilmäisyyttä. Jos STT tulos on 6-10 mm/min on kyseessä
keskivaikea kuivasilmäisyys. Jos STT tulos jää alle 6 mm/ min on kyseessä jo vakava
kuivasilmäisyystila.
Vakavasta kuivasilmäisyydestä kärsivien potilaiden hoito on alkuun työlästä. Lääkkeitä joudutaan
käyttämään tiheästi ja usein montaa lääkettä samanaikaisesti usean viikon ajan, ennen kuin
tuloksia on odotettavissa. Tärkeää on myös lievittää potilaan tilaa keinokyyneltipoilla, joiden hyöty
valitettavasti on kovin lyhytaikainen eikä sinänsä perusongelmaa poistava. Yleensä 3 kk sisällä
todetaan onko lääkkeistä tehoa vai ei. Mikäli lääkitys on tehonnut, potilaalle jatketaan usein
elinikäisesti kyynelnesteen tuottoa lisäävää syklosporiinisilmävoidetta tai takrolimusiinivoidetta ja /
tai suun kautta annettavaa kyynelrauhasen tuottoa parantavaa pilokarpiinia.
Mikäli lääkityksestä ei ole hyötyä (kuten noin 30 % tapauksista) voidaan korvanalussylkirauhasen
laskutiehyt kirurgisesti siirtää kuivan silmän alaluomen sisäpuolelle sidekalvolle, jolloin potilas
`sylkee´ silmäänsä. Sylki muistuttaa ominaisuuksiltaan kyyneltä. Tämä tuo usein avun kivuliaalle ja
kroonisten sarveiskalvomuutosten takia näkökyvyltään heikkenevälle silmälle. Yksin
keinokyyneltippojen ja -voiteiden käyttö on vakavissa kuivasilmäisyystiloissa tehotonta, niiden
vaikutusaika on usein hyvin lyhyt (vain 1-3 h), joten niiden käyttö vaatii tavattoman tiheää
annostelua.
Kuivasilmäistä yksilöä, mikäli syyksi voidaan epäillä perinnöllistä kuivasilmäisyyttä, ei suositella
käytettäväksi jalostukseen.
KORNEADYSTROFIA
Corneal dystrophy, CD eli sarveiskalvon aineenvaihduntasairaus on usealla rodulla perinnölliseksi
epäilty tai todettu sairaus. Osalla roduista sarveiskalvoon ilmaantuu paikallinen, pinnallinen tai
sarveiskalvon keskiosassa sijaitseva, näköä haittaamaton hento samea alue (epiteliaalinen /
stromaalinen dystrofi a). Joillakin roduilla sarveiskalvon syvin osa sairastuu (endoteliaalinen
dystrofi a), jolloin muutos on usein etenevä ja johtaa lopulta näkökyvyn heikkenemiseen. Oireina
havaitaan paikallinen sameus silmän sarveiskalvolla, joka voi olla metallimaisesti kiiltävä tai siinä
voi olla siniharmaa kajo. Tilaan ei liity yleensä muita silmän tulehdusoireita kuten punoitusta tai
lisääntynyttä silmävuotoa. Muutos alkaa usein samalla tavalla molemmissa silmissä, mutta ei
välttämättä samanaikaisesti. Myöhemmin silmän sarveiskalvon rakenteen muutokset voivat johtaa
kivuliaiden ja huonosti paranevien sarveiskalvohaavaumien syntymiseen. Sairauteen ei ole
lääkkeellistä hoitoa, ainoa tehokas hoito on siirtää sairastuneen sarveiskalvon tilalle terve
sarveiskalvo, mikä toimenpiteenä on vaativa ja sopivan sarveiskalvon luovuttajan löytäminen
työlästä.
Endoteeli dystrofi a -diagnoosin saanutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen.
CKS
Chronic super cial keratitis (pannus) eli pitkäaikainen pinnallinen sarveiskalvontulehdus on
perinnölliseksi epäilty todennäköisesti immuunivälitteinen sairaus, jossa sarveiskalvo ilman
todettavaa muuta syytä etenevästi tulehtuu, johtaen jopa näkökyvyn menetykseen.
Oireina todetaan alkuun tyypillisesti sarveiskalvon korvan- tai nenänpuoleisen reunan punoitusta,
suonitusta ja lisääntynyttä pigmentaatiota. Muutos alkaa levitä sidekalvon rajalta kohti
sarveiskalvon keskustaa jopa lihamaisena uudismuodostumana. Lopulta sarveiskalvo suonittuu,
pigmentoituu ja arpeutuu hoitamattomana valoa läpipäästämättömäksi tiiviydeksi. Monilla
yksilöillä samanaikaisesti todetaan vilkkuluomen reunan paksuuntumista ja pigmenttimuutoksia eli
nk plasmomamuutoksia.
Sairautta esiintyy eniten Saksan Paimenkoiralla (SPK), Belgian Paimenkoiralla ja Grayhoundilla
mutta myös monella muulla rodulla. Oireiden alkamisikä ja vakavuus vaihtelee roduittain. Oireet
alkavat tyypillisesti 1-6 v iässä. Ennuste sairauden vakavuuden suhteen vaihtelee oireiden
alkamisajankohdan mukaan. Mikäli oireet alkavat nuorena, pannusmuutokset etenevät usein
nopeasti ja ovat vakavia. Mikäli oireet alkavat vasta 4-6 v iässä, muutokset etenevät yleensä hitaasti
ja ovat lievempiä.
Pannusta voidaan hoitaa lääkkeillä (kortikosteroidia ja / tai syklosporiinia silmätippana tai
-voiteena). Hoito on elinikäinen. Pahimmillaan silmän muutokset eivät vastaa lääkehoitoon, jolloin
täytyy turvautua kirurgiseen hoitoon, jossa muuttunut sarveiskalvo kuoritaan pois. Tämä tuo usein
vain väliaikaisen avun näkökyvyn menettäneelle silmälle, sillä sairaus on kroonisluonteinen.
DISTICHIASIS
Luomen reunassa luomirauhasten laskuaukosta uloskasvavia ylimääräisiä ripsiä kutsutaan
distichias-ripsiksi. Vaivaa esiintyy monella rodulla jo nuoresta iästä alkaen. Ylimääräisiä ripsiä voi
esiintyä sekä ylä- että alaluomissa, ja tavallisesti molemmissa silmissä. Ylimääräiset ripset eivät aina
aiheuta ongelmia, mutta runsaslukuisena tai pitkinä ne aiheuttavat silmän sarveiskalvon ärtymistä,
silmän siristystä, punoitusta ja lisääntynyttä kyynelvuotoa. Ärsyttäessään silmää ylimääräiset ripset,
mikäli ne ovat harvalukuisia, voidaan nyppiä paikallispuudutuksessa pois. Ne kasvavat kuitenkin
yleensä takaisin. Jos ylimääräisiä ripsiä on runsaasti, niin leikkaus- / jäädytyshoito on tarpeen.
Sähkökirurgisella veitsellä tai neulalla ripsien polttaminen on epätarkkaa ja voi aiheuttaa luomen
rakenteeseen ei-toivottuja muutoksia.
Ektooppiset ciliat eli väärässä paikassa sijaitsevat ripset, jotka usein kasvavat luomen sisäpinnalla
sidekalvolla ovat eräs muoto distichiasiksesta. Koska ektooppiset ripset ovat usein lyhyitä ja jäykkiä
ja ne suuntautuvat suoraan kohti sarveiskalvoa, voivat ne aiheuttaa sarveiskalvoon haavautumista
ja siten kipua. Niiden hoito on aina kirurginen ektooppisen ripsen poisto juurineen. Ektooppisia
cilioita tavataan mm. Sileäkarvaisella noutajalla. Vaiva ilmaantuu usein alle vuoden ikäisenä.
Distichiasis diagnoosin saanutta potilasta saa käyttää jalostukseen, mutta sille on suotavaa valita
distichiasis vapaa puoliso.
 Takaisin verkkoklinikan pääsivulle
Takaisin etusivulle
Artikkelin kirjoittaja: Sari Jalomäki, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, silmätarkastuseläinlääkäri
Artikkelin kirjoitusvuosi: 2009
© 2009 Apex Malmin Eläinklinikka. Lyhyt lainaus artikkelista sallitaan, kun artikkelin kirjoittaja, Malmin Eläinklinikka Apex ja kirjoitusvuosi mainitaan.
|
