Punkki eli puutiainen

Kesän vitsauksiin kuuluvat punkit ja itikat. Aivan kuten hyttysiä, myös punkkeja on useita eri sukuja,
heimoja, lahkoja, alatyyppejä jne. Suomalaisten kiusana on puutiaisiin kuuluva Ixodes ricinus.
Hyttyset tekevät ujeltavia ilmahyökkäyksiä, mutta verenhimoisten puutiaisten armeija vaanii
suomalaisessa aluskasvillisuudessa. Kiivainta sota on Oolannissa sekä Lounais-ja Etelä-Suomen
rannikoilla ja saaristossa. Pohjoisin miehitetty saari on Hailuoto ja idässä puutiaisia on levittäytynyt
aina Suomussalmen Raatteentielle asti. Todettakoon, että kaakkoisrajan tuntumassa Karjalan
kannaksella ja Pietarin ympäristössä käy omaa taisteluaan Ixodes ricinuksen serkku Ixodes
persulcatus. Ihmis- ja eläinkunnan viholliset eivät erottele kansalaisuutta tai rotua vaan käyvät
armotta kaikkien lämminveristen olentojen (sääri)karvojen kimppuun. Verenmaku suussa ne
kiinnittyvät iholle ja iskevät imukärsänsä viattomaan uhriinsa. Puutiaisen hyökkäystä ei yleensä
huomaa, koska sen sylki puuduttaa pistokohtaa.

Puutiaisen piston vaarallisuus johtuu siitä, että ne saattavat levittää syljen mukana bakteereja ja
viruksia isäntäeläimeen. Tunnetuin puutiaisen levittämä bakteeri on Borrelia burgdorferi. Tämä
bakteeri elää sulassa sovussa pikkujyrsijöiden elimistössä. Puutiaiseen borreliabakteeri siirtyy
puutiaisen imiessä verta mm. hiirestä tai myyrästä. Kissa on myös varsin vastustuskykyinen
borreliabakteerille, mutta koirille ja ihmiselle voi kehittyä vakava borrelioosisairaus. Lohdutukseksi
todettakoon, että vain noin kaksi sadasta punkinpuremasta aiheuttaa infektion, ja että
borreliabakteeri ei todennäköisesti siirry isäntäeläimeen, jos punkki ehditään poistaa iholta
ensimmäisen vuorokauden kuluessa. Kuten jo Malmstenin liikennelaulussa olemme oppineet
viisainta on vahinkojen ennaltaehkäiseminen. Huolellinen punkkisyyni joka ilta ja
punkintorjuntalääkitys pelastavat tartunnalta.

Ihmisillä borreliatartunnan varhaisvaiheessa todettavaa punoittavaa ihomuutosta ei koirilla ole. Sen
sijaan kuumetta, särkyjä ja väsymystä voi ilmetä niin kuin ihmisilläkin. Varhaisvaiheessa
borrelioosiin tehoaa hyvin tetrasykliineihin kuuluva doksisykliini. Ihmisillä doksisykliini aiheuttaa
auringonvaloherkkyyttä ja mm. sen takia käytetään yleensä muita antibiootteja. Vaikka borrelioosi
usein paranee itsestään varhaisvaiheen jälkeen, on sopivien oireiden ilmaantuessa punkinpureman
jälkeen viisainta syödä antibioottikuuri. Vasta-ainemääritykset verestä eivät yleensä ole positiivisia
varhaisvaiheen borrelioosissa. Jos borrelia jää hoitamattomana piileväksi, se saattaa aktivoitua
vasta vuosienkin jälkeen ja aiheuttaa erittäin ikäviä hermosto- ja niveloireita. Myöhäisvaiheen
oireisiin hoitovaste on usein huono.

Borreliabakteerin lisäksi koirille aiheuttaa kiusaa puutiaisen levittämä minibakteeri, anaplasma
(Anaplasma phagosytophilum). Muutama vuosi sitten puhuttiin vielä ehrlichiasta ja
granulosytäärisestä ehrlichioosista. Tämä mikrobi poikkeaa hieman Keski- ja Etelä-Euroopassa ja
Yhdysvalloissa esiintyvästä Ehrlichia caniksesta. Anaplasma ei yleensä aiheuta oireita kissoissa eikä
ihmisissä. Hevosilla ja koirilla anaplasma aiheuttaa akuuttivaiheessa samantyyppisiä oireita kuin
borrelioosikin. Akuuttivaiheessa veren granulosytäärisistä valkosoluista saattaa löytyä
mikroskopoimalla anaplasmakertymiä eli moruloita. Akuuttivaiheessa todetaan usein myös
verihiutalekato (trombosytopenia) ja anemia. Anaplasman jäädessä krooniseksi se saattaa sotkea
koiran omaa puolustusjärjestelmää ja laukaista mm. immuunivälitteisen anemian (IMHA).
Kroonisena anaplasmoosi voi myös aiheuttaa vastaavanlaisia oireita kuin borrelioosi.
Anaplasmoosikin hoidetaan doksisykliinillä. Huonolla tuurilla sama puutiainen voi tartuttaa koiraan
sekä borrelioosin että anaplasmoosin - onneksi hoitokin on sama.

Puutiaisen levittämä virusperäinen aivokuume (Kumlingentauti) on yleensä koirilla ja kissoilla
oireeton. Ihmisillä tämä kiusallinen virustauti menee useimmiten ohi lieväoireisena, mutta joskus se
voi johtaa jopa kuolemaan.

Koirille on saatavilla punkkitartuntojen ennaltaehkäisyyn tarkoitettuja niskan iholle levitettäviä
valeluliuoksia ja punkkipantoja. Koiranomistajan on syytä tutustua huolella tuoteselostuksissa
kerrottuihin mahdollisiin sivuvaikutuksiin. Jos punkkeja kuitenkin turkin seasta löytyy, ne kannattaa
poistaa apteekeista saatavalla punkkipoimijalla.

Takaisin verkkoklinikan pääsivulle
Takaisin etusivulle

Artikkelin kirjoittaja: Timo Ilvesniemi, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
Artikkelin kirjoitusvuosi: 2008

© 2008 Apex Malmin Eläinklinikka. Lyhyt lainaus artikkelista sallitaan, kun artikkelin kirjoittaja, Malmin Eläinklinikka Apex ja kirjoitusvuosi mainitaan.