Vesifysioterapia koirien kuntoutuksessa

Sarveiskalvon sekvesteri on kissoilla esiintyvä sarveiskalvon krooninen, kuolioinen rappeumamuutos. Se ilmaantuu tyypillisesti 2-7 vuoden iässä. Sekvestereitä todetaan sukupuolesta riippumatta eniten pitkäkarvaisissa puhdasrotuisissa kissaroduissa, erityisesti persialaisilla.

Sekvesteri esiintyy persialaisilla usein molemmissa silmissä, mutta se voi ilmaantua eriaikaisesti. Tyypillinen löydös on sarveiskalvon keskellä tai sen läheisyydessä oleva pigmentoitunut ovaali tai pyöreä muutos. Pigmentoituminen voi olla vähäistä, jolloin muutos on vaivoin paljaalla silmällä erotettava, tai se voi olla musta, selvästi havaittava tarkkarajainen alue. Muutos voi olla kooltaan 2 mm – 10 mm. Se voi olla melko pinnallinen ja ohut, jolloin se ei välttämättä aiheuta kliinisiä oireita kissalle lainkaan. Muutoksen ollessa laaja ja sijaitessaan syvällä sarveiskalvossa, se aiheuttaa ja ylläpitää kipua ja sarveiskalvon tulehdusta. Sekvesteri aiheuttaa sarveiskalvon haavautumista ja haavautumiseen liittyvät toissijaiset mikrobi-infektiot voivat olla silmälle kohtalokkaita. Sekvesteri voi pysyä muuttumattomana ja oireettomana jopa vuosia, tai kehittyä ja edetä hyvin nopeasti muutaman päivän / viikkojen sisällä.

Hoito perustuu kliinisiin oireisiin ja löydöksiin. Pinnalliset muutokset hoidetaan paikallisvalmistein usein antibioottikuurilla ja jatkuvalla esimerkiksi natriumhyaluronaattia ja dekspantenolia sisältävällä keinokyynelvalmisteella, tarvittaessa hyödynnetään terapeuttisia kontaktilinssejä. Syvemmät muutokset vaativat mikrokirurgista hoitoa, jolloin muutos poistetaan täydellisesti sarveiskalvosta ja haavauma paikataan sidekalvo- tai keinosiirteellä.

Sekvesteri kehittyy usein tuntemattomasta syystä. Liian avoimet luomiraot (lagophthalmos, tyypillinen lyhytkuonoisille kissaroduille), luomien sisäänpäin kiertymä (entropion) ja kyynelnesteen tuoton ja laadun heikkous voivat mm aiheuttaa sekvesterin kehittymisen. Mikä tahansa kroonisesti sarveiskalvon hyvinvointia heikentävä tekijä voi aiheuttaa kissalla sekvesterin kehittymisen.

Persialaisilla esiintyy alaluomen nenänpuoleisen kulman entropionia, jolloin alaluomen karvat osuu sarveiskalvon pintaan (mutta ei sarveiskalvon keskikohtaan, johon sekvesteri usein kehittyy). Persialaisilla on myös usein hieman liian avoimet luomiraot, mikä voisi myös selittää sekvesterin yleisyyden tässä rodussa. On kuitenkin paljon potilaita, joille sekvesteri kehittyy ilman merkittäviä silmän rakenneongelmia, sekä potilaita, joille silmän rakenneongelmista huolimatta ei sekvesteriä koskaan kehity. On siis hyvin todennäköistä, että persialaisilla on muusta, toistaiseksi tuntemattomasta syystä (geneettinen?) taipumus sekvesterin kehittymiseen.

Takaisin verkkoklinikan pääsivulle
Takaisin etusivulle