Koiran ja kissan ulkoloiset ja niiden häätö
Ulkoloisia esiintyy kohtalaisen yleisesti koirilla ja kissoilla. Tartunnan toteaminen onnistuu toisissa
tapauksissa paljaalla silmällä (täi, väive, kirput), mutta yleensä diagnoosi vaatii ihon eritteiden,
karvojen tai ihon raapenäytteen mikroskooppisen tutkimuksen. Monet ulkoloisten häätöön
käytettävistä lääkkeistä tehoaa moneen ulkoloiseen samanaikaisesti, on kuitenkin huomioitava että
kaikki lääkkeet eivät sovi kissoille. Lukekaa ulkoloishäätö-lääkepakkauksen ohjeet aina huolella
ennen lääkityksen antoa.
Täi (Linognathus setosus)
Täi on koiralla melko yleisesti esiintyvä verta imevä hyönteisiin kuuluva loinen. Kissalla ei esiinny
täitä. Täit elävät koiran iholla, ne ovat n. 2 mm pitkiä ja ovat erotettavissa paljaalla silmällä. Täit
tarttuvat suorassa kosketuksessa koirasta toiseen. Oireena on vaihteleva kutina, erittäin
voimakkaissa tartunnoissa anemia on mahdollinen. Hoitona käytetään ulkoisesti iholle
annosteltavia loishäätölääkkeitä, mm permetriinia (Exspot, Bayvantic), proniilia (Frontline),
selamektiinia (Stronghold) ja moksidektiinia (Advocate).
Väive (koira Trichodectes canis, kissa Felicola subostrata)
Väive on täin sukulainen. Toisin kuin täi, se ei ime verta, vaan elää eläimen karvapeitteessä. Väiveitä
esiintyy melko yleisesti kissoilla etenkin löytöeläintaloissa. Koiran väivetartunta on melko
harvinainen. Tartunnan oireina on vaihteleva kutina. Väivetartunnan hoitoon käyvät samat
valmisteet kuin täitartunnassa.
Kirput (Siphonaphtera)
Kirppuja on useita eri lajeja, jotka voidaan erottaa toisistaan vain mikroskooppitutkimuksella.
Tavallisimpia Suomessa ovat linnun, siilin ja oravan kirput, jotka saattavat käydä vierailulla myös
lemmikeissä ja ihmisessä mutta eivät elä eläimen iholla eivätkä pesi sisätiloihin. Viime vuosina myös
koiran ja kissan kirput ovat yleistyneet. Kirput ovat paljaalla silmällä erottuvia, 1-6 mm kokoisia
vilkasliikkeisiä hyönteisiä. Tartunnan oireita ovat kutina, pitkäaikaisessa altistuksessa aiheutuu
kirpunpurema-allergia, joka ilmenee kutisevana ihottumana. Kirpputorjunta vaatii yleensä
pitkäaikaista lääkitystä, jotta elinkierron kaikki vaiheet eläimestä ja ympäristöstä saadaan
hävitettyä. Hoitoon soveltuvat edellä täitartunnan hoitoon mainitut valmisteet sekä lisäksi
lufenuroni (Program).
Hilsepunkki (Cheyletiella)
Hilsepunkit ovat koiralla melko yleisiä, mutta kissalla harvinaisia ulkoloisia. Ne elävät ihon
sarveiskerroksessa, oireina on hilseily ja turkin rasvoittuminen sekä vaihteleva kutina. Hilsepunkki
on herkästi tarttuva ja se voi tarttua myös muihin eläimiin ja ihmiseen. Hoitoon soveltuvat samat
valmisteet kuin täitartunnan hoitoon.
Syyhypunkki eli kapi (Sarcoptes scabiei)
Syyhypunkkia esiintyy koiralla. Se tarttuu suorassa kosketuksessa, kettu ja supikoira voivat
toimia tartunnanlähteinä. Syyhypunkki elää ihon sarveiskerroksessa. Tartunnan oireina on yleensä
voimakas kutina sekä ihon hilseily ja paksuuntuminen, joka usein alkaa korvalehtien reunoista ja
kyynärpäistä. Kapitartunnan toteaminen ihonäytteistä on usein vaikeaa. Hoitona käytetään
selamektiinia (Stronghold), moksidektiinia (Advocate) tai milbemysiinioksiimia (Milbemax,
Interceptor).
Nenäpunkki (Pneumonyssus caninum)
Nenäpunkki on hämähäkkieläimiin kuuluva n. 1 mm kokoinen loinen, joka elää koiran
nenäontelossa. Usein tartunta on oireeton, mutta joskus tartuntaan liittyy voimakas
kohtauksittainen pärskiminen, ryystäminen ja kirkas sierainvuoto. Nenäpunkkitartunnan hoitoon
käy milbemysiinioksiimi (Milbemax, Interceptor), selamektiini (Stronghold) sekä moksidektiini
(Advocate).
Korvapunkki (Otodectes cynotis)
Korvapunkit ovat yleisiä kissanpennuilla sekä ulkokissoilla. Koirilla korvapunkkeja esiintyy harvoin.
Tyypillisiä oireita ovat korvien kutina ja kahvinporomainen erite korvakäytävässä.
Hoitoon käy selamektiini (Stronghold), moksidektiini (Advocate) sekä Cano te- ja otita para
–korvatipat.
Sikaripunkki (koira Demodex canis, kissa Demodex cati ja gatoi)
Sikaripunkki on mikroskooppisen pieni ihon sisässä elävä ulkoloinen, joka useinkaan ei aiheuta
eläimelle oireita. Oireita (paikallinen tai yleistynyt demodikoosi) esiintyy yleensä yksilöillä joiden
vastustuskyky on heikentynyt (mm nuoret eläimet, immuunivajavaiset, kortisonilääkitys,
geneettinen alttius) Oireet vaihtelevat muutamasta karvattomasta laikusta vaikeaan,
yleistyneeseen ihotulehdukseen. Demodikoosi ei ole tarttuva, eläin saa tartunnan jo ensimmäisinä
elinpäivinään emoltaan. Poikkeuksena kissan Demodex gatoi, joka on kissasta toiseen tarttuva
loinen. Demodikoosin hoito on pitkällistä, hoidossa käytetään milbemysiinioksiimia (Interceptor),
ivermektiinivalmisteita ja amitratsi-pesuja. Hoitojakso on yleensä useita kuukausia ja hoidon tehoa
seurataan ihon raapenäytteillä.
Puutiainen (Ixodes ricinus)
Puutiainen on Suomessa yleisesti esiintyvä hämähäkkieläin. Puutiainen voi tarttua kaikkiin eläimiin.
Se ei elä eläinten turkissa, vaan käy vain imemässä verta. Puutiaisia esiintyy eniten huhti-lokakuussa
rehevillä alueilla (heinikot, lehtimetsät). Puutiaiset levittävät useita sairauksia, mm borrelioosi ja
anaplasmoosi. Puutiaistartunnan ennaltaehkäisyyn tarkoitettuja valmisteita ovat permetriini
(Exspot, Bayvantic), proniili (Frontline), deltametriini (Scalibor) ja pyriproli (Prac-tic). Näistä
ainoastaan Frontline käy kissalle! Mikäli eläimen ihossa havaitaan punkkeja, ne tulee heti poistaa
punkkipihdeillä.
Ruskea koirapunkki (Rhipicephalus sanguineus)
Ruskea koirapunkki on alunperin trooppinen laji, joka Suomessa menestyy vain sisätiloissa. Se on
puutiaisen sukuinen, mutta pienempi. Ruskea koirapunkki on yleistynyt viime vuosina Suomessa.
Tartunnan hoito on sama kuin puutiaisella, mutta on huomioitava että ruskea koirapunkki pesii
sisätiloissa, jolloin ympäristön puhdistus ja eläinten ennaltaehkäisevä loishäätölääkitys on tarpeen
läpi vuoden.
 Takaisin verkkoklinikan pääsivulle
Takaisin etusivulle
Artikkelin kirjoittaja: Anna Valtonen, ELL
Artikkelin kirjoitusvuosi: 2008
© 2008 Apex Malmin Eläinklinikka. Lyhyt lainaus artikkelista sallitaan, kun artikkelin kirjoittaja, Malmin Eläinklinikka Apex ja kirjoitusvuosi mainitaan.
|
